Hyvää joulua Pinttareille! Jouluaaton olueksi valikoitui hienostunut lambic-sekoitus, tynnyrikypsytetty geuze. Väri meripihkankeltainen, sameahko. Vaahto ohut. Tuoksu miedon sitruksinen. Maku raikkaan hapan, hedelmäinen, yrttinen. Upea geuze! Tätä on jonkin lähteen mukaan toimitettu Suomeen vain 1000 pulloa, joista onnistuin puolivahingossa saamaan yhden. Kypsyttäminen olisi varmaankin tehnyt tästä vielä elegantimman, mutta olen täysin tyytyväinen tähänkin 🍻

Jälleen kerran maistossa, tällä kertaa vuoden 2020 versio jossa alkoholia 6,5%. Ulkonäkö, oluessa pinkki semi runsas hallittu vaahto, vaahto jättää ohuen hunnun joka peittää oluen pinnan vain sieltä täältä. Olut on kyllä tässä huoneen valossa lähes täysin musta, mitään väriä ei päästä läpi mutta ehkä aavistuksen lämpöinen sävy tuossa synkkyyden lomassa. Aromi, kirpeä, kirsikkainen, selkeästi löytyy myös happamuutta kun suussa alkaa pistelemään jo ennen maistamista. Edellinen kriek boon jätti vähän kylmät fiilikset toivottavasti tämä on taas sitä parempaa laatua! Maku, kirpeä, on tämäkin hieman valju, mielestäni saisi enemmän olla makeutta, happamuutta on runsaasti, en sitten tiedä pyöristyisikö maku jos tämän kaltaista olutta säilöisi jonkun vuoden. Ei tämä silti huonoa ole, olut on helposti juotava ja pirtsakka mutta kirsikkaista syvyyttä kaipaisin enemmän! Edit: kun olut on näin kuiva ja hapan niin mieleen tulee helposti mausta sokeroimaton punaviinimarja mehu jota joskus lapsena tuli maisteltua.

#13 du calendrier de l’avent Visuellement, on a droit à une bière à la robe marron, translucide avec des reflets orangés. Elle s’habille d’un fin col de mousse blanche. Au nez, on a droit à un peu de caractère, beaucoup de céréales, une levure légèrement acide qui se dégage avec des notes de réglisse très subtiles. Pour la texture, le corps est sec, bien fluide avec une carbonation assez grossière et d’intensité modérée. Au niveau du goût, la mise en bouche est assez sucrée, on retrouve le réglisse qui laisse rapidement sa place à des notes plus mielleuses qui se développent en longueur. Parfois je distingue des notes de pommes façon cidre, mais cela reste très subtile et difficile à garder en bouche. C’est une bière plutôt classique, c’est désaltérant et doux. On est sur quelque chose d’assez sucré qui passe très facilement à l’apéro ou sur de nombreux plats. C’est pas le genre de bière qui révolutionne son art, mais elle sait se rendre agréable et faire passer un bon moment. C’était sympa à découvrir.

Meitsi ei tykänny, ei tartte enää juua

Korkkikorkki mustassa 0,75 L pullossa. Mustassa etiketissä no 9. Lähes kirkas kullankeltainen juoma vitivalkealla vaahdolla. Hapan. Miedosti marjainen. 9,30€ #10 Gueuze