Muddy, deep chestnut brown beer with shy carbonation builds a latte-hued moussy head that grows mere half a finger tall. Still, the retention seems to be long, at least a whipped-creamy lace ring circles on the top for quite some time. Moldy traces float in the center. Copious fig, some date and raisin as well as dried dark plum feature nicely in the air. Sweet syrup and brown sugar accompany the dried-fruity cocktail. That's how it starts. Then the vibe turns to cacao nibs and moderate cookie. Quite sweet but not too simple though. The tastebuds like the multifaceted flavor medley that is composed of dried fig, date, dried plum, raisin – to start with –, and cacao nibs, brown biscuit and oat flakes, to complete. Alcohol can be felt but not really tasted, which is welcome. The body is medium-full. However, 11% should offer only one thing: fullness. The end intensifies the alcoholic touch and brings resinous hops that, together, substitute for the earlier dried fruits. Anne and Jacques kissed on the cover of a magazine, the picture said "smack"; Anne and Jacques, the aftertaste was like Donald Duck. The mouthfeel is medium-full, moderately sticky, marginally alcoholic, warming. Pretty standard, meets the style criteria and offers a bit of dimensions but not very sensational.

Maukas, herättää kaikki makuaistit, ja täydentää kaikki olen fantasiat. Suosittelen pullollista, mutta en kahta👌

Mustaa. Beige vaahto. Tuoksu maapähkinää. Maku makea kermatoffeinen, maapähkinää, vaniljaa, kahvia ja suklaata. Miellyttävä olut.

Perus

Vahva suklaa ok

Todella tummanruskea lähes musta olut jota ei melkein edes valo läpäise, vaahto kevyt ja höttöinen joka väriltään beige ja haihtuu nopeasti. Tuoksu tuhdin maltainen ja mämminen. Maku lakritsinen, makea, tumman suklainen, paahteinen ja kevyen karvas jälkimaku. Täyteläinen ja maistuva olut jonka tuhti runko ja prosentit lämmittää mieltä ja kehoa. Herkkua on.

Setämiehen ja muksujen ajoitus oli loistava: koko päivä ulkona ja juuri kun sade tekee tuloaan palaamme mökille saunan lämmitykseen. Witbier ei ole itselle se tutuimmasta ja helpoimmasta päästä oleva olut. Jotenkin tämä genre vain kesään kuuluu. Haalean keltainen juoma, ujolla matalalla vaahdolla kaatuu lasiin. Tuoksua hakiessani, huomaan että kolmen viikon loman aikana sedälle on kasvanut komean tuntuiset pensselit ylähuulen yläpuolelle. (Niin Matti Kyllönen, niitä kutsutaan viiksiksi). Ai että, sitä vittuilun määrää kun palaisi lomalta töihin näin raikkaana.. Itse asiaan: tämä juomahan on yllättävän kevyt ja raikas. Mukana sitrusta, mausteisuutta, hiivaisuutta, hieman hiivaleipää (oispa Tuuloksen rievää).. ja kenties hieman yrttisyyttä. Perus banaanimaisuutta en tästä löydä, mistä lisäpisteitä. Kyllä kesä ja vapaus on ihmisen parasta aikaa 🌞