Vuosikertaoluen paikka

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Nyt on vuorossa viimeinen säilömäni Maistilan olut. Kaksi vuotta kylmässä kypsynyt ja oikeaa hetkeä odottanut. Nyt on se hetki. Nimittäin tänään oli viimeinen työpäiväni nykyisessä työpaikassani. Itsestäni johtumattomista syistä joudun siirtymään työttömyyden tielle. Jään lämmöllä muistelemaan tätä vaihetta elämässäni ja erityisesti tiimiäni tulee kova ikävä. Nyt polttelen loppuvuoden lomia ja alan suunnittelemaan askelia kohti tulevaa. 0,33l pullo Maistilan tulppaanilasiin kaadettuna. Parasta ennen päivämäärä on tilanteeseen sopivasti 12/2024. Pikimusta ja paksun näköinen olut. Kuohkea ruskea vaahto. Tuoksu on runsaan turpeinen ja savuinen. Hieman savustettua kinkkua ja tummaa kahvia myös. Matalat hiilihapot. Suutuntuma on tahmean öljyinen. Ahh. Tätä kannatti odotella. Täyteläinen ja ihanan pehmeä savuisuus täyttää suun heti ensihörpyllä. Runsas paahteisuus ja makean turpeinen kahvilikööri antaa mukavaa lämpöä ja iskee tahtia. Savukinkku, palanut sokeri ja katkera tummasuklaa virittävät makujen sinfonian täyteen loistoon. Makea fudge ja kaakaojauhe sävyttävät palettia jälkiruokamaiseen suuntaan. Savuisen viskin lämpö toimii digestiivinä kohti matkan loppua. Jälkimaku on pitkä ja savuinen. Turpeen hippuset pyörivät kielellä vielä pitkän aikaa. Kyllä tämä olut ja tämä hetki kohtaavat täydellisesti. Surullista ja kaunista yht’aikaa. Kiitos Maistila, ikävä on kova. Kiitos kollegat, tulen ikävöimään teitä.

Hapanta mehua, liian hapanta. Tästä jää karvas maku suuhun. Aikamoinen tuotos.

Edelleen hyvä! 😎👌