Lasiinkaatuu punaviinin väristä olutta noin sormenpaksuisella pienikuplaisella ja eloisalla vaahtohunnulla. Tuoksusta: Mustikkaa varpuineen,aroniaa, mustaherukkaa,tallisuutta/funkya sekä metsänpohjaa. Tynnyröinti tuo syvyyttä,monipuolisuutta ja aavistus tammisuutta. Maunpuolelta: Mustikkaa varpuineen,aroniaa, mustaherukkaa,tallisuutta/funkya, kevyesti etikkaisuutta,metsänpohjaa sekä kevyesti happamuutta ja hapokkuutta. Kypsytys tuo syvyyttä/monipuolisuutta, kevyesti tammea ja aavistus tanniinisuutta. Suutuntuma/runko: Puhdas,hapan,tasapainoinen sekä monipuolinen. About: kevyt Yleistäjorinaa/viba: Mukava puhdas ja monipuolinen wildi jälleen paihalakselta. Hienosti mustikka tulee tässä esille vaikka onkin kevyt yleensä adjunktina.

Paihalaksen talviboksin antimella päätetään Wapun nauttiminen 🍺 merkeissä. Willihiivainen mustikka Willi yrteillä tuli heti mieleen tuoksusta. Hapan marjaisuus maistuu heti, mutta hennolla mustikalla sekö willi yrteillä marinoitu tulee mieleen ensi puraisusta. Koko ajan taustalla pyöriin tynnyrönnistä tuleva aromi. Se jäi toisena mieleen kun suullinen eteni kohti loppuaan. Edellä mainitut mukavan pehmeästi jatkaa kulkuaan siihen saakka kunnes suullisesta ei jää mitään muuta kuin uuden kostukkeen toive. Happamuus on alusta loppuun saakka aika kovana josta itse pidän kun nautti oluen jääkaappi kylmänä. Halpuuden taso laskee paljon ja monelle suotuisammaksi kun malttaa odottaa oluen lämpenemistä suositus lämpötilaan eli 10-12 astetta. Sekä mustikan maku nousee myös paremmin esille. Muuten on vain marjaisuutta. Raikas, marjainen, kevyt. BOT 9/25 BBF 9/35 Yksi 190 pullosta oli tämä yksilö. Suoraan panimolta Eestin kautta. Toivottavasti lainsäädäntömme hiukan muuttuisi tässä ennen kesää. Onneksi ruusutkin selvisi talven koittelemista.

Näftinsormenleveyden verran pinkkiä pienikuplaista vaahtoa erittäin tummanpunaisen hiukkasen valoaläpipäästävän oluen yllä joka tuoksuu kepeän hapokkaan mustikkaisen variksenmarjaisan tammisen lupsakalta ja maistuu happaman mustikkaisen tammisen variksenmarjaisen lupsakalta, kolme ja kolmevarttia ylöspäin. PE: 9/2035.

Sour-olueksi tämä oli ihan kohtuullinen. Mustikkainen, vähävaahtoinen, juonen toistekin 👍

Hapan, kuiva, kevyehkö, puhtaan oloinen ja tasapainoinen suutuntuma. Maussa on tynnyriä, happamuutta, mustikkaa ja variksenmarja. Oikein miellyttävä maku tässä oluessa. Hurjasti on tähän marjaa isketty mukaan, mutta mustikka on tosiaan haastava adjunkti. Se meinaa aina jäädä muiden makujen jalkoihin. Vaikka tämä vähän kevyeksi jää niin on tähän kuitenkin saatu hyvin makua ja happamuutta. Miellyttävä.

Paihalas bottleclubin seuraava pullo kokeiluun; tämän talven uutuus Sare. Pullotettu 9/25, ja näitä 0,75l pulloja on tehty 190 kappaletta. Mustikka on yleensä aika haastava, koska se tuppaa jäämään melko hennoksi, ellei sitä ole varsin kovasti mukana. Tähän on lisäksi laitettu vähän haljumpaa variksenmarjaa sekaan. Neste on kauniin mustikkamehun sävyistä. Tuoksusta nousee tutut villihiivan ja puun aromit. Maku on melko tasapainoinen; mitään hurjaa kirpeää syöksyä ei tule. Puun aromit ovat herkkua ja villi pistävyys ja hento karvaus kohdillaan. Mustikka vain maistuu liian heppoisesti. Parhaiten, ja vahviten, marjaisuus nousee loppupuolella, jolloin se kyllä toimii hyvin muiden makujen kanssa. Ei parhaimmasta päästä näiden marjakokeilujen (hilla, tyrni, puolukka) joukossa mutta on tämä kunnianhimoinen ja taiten tehty villiolut.

Todella hapan oli alkuun. Vähän aikaa lasissa lepäiltyä pahin happamuus oli lieventynyt, mutta ei oikein lähtenyt parhaalla tavalla lentoon tämä itselläni. Mustikan aromikin oli hautautunut vähän taka-alalle.