Kesäloman Paihalasmaistelut jatkuu. Dead Noisea on näihin 0,375l pulloihin saatu 520 pullon edestä. Sävy on aika tumma; punertavan kultainen. Tuoksu on yrttinen ja villihiivainen - siankärsämö erityisesti tuoksuu. Maku on mainio. Erityisesti yrtit korostuvat ja villihiiva ei pääse ihan niin happamasti pistämään. Jälkimaussa on mukavaa tynnyristä pyöreyttä, tosin pieniä ginimäisiä vivahteita on tynnyri mukanaan myös tuonut. Pullotettu miltei kaksi vuotta sitten ja ikä on tehnyt vain hyvää.

Lopultakin pääsen maistamaan Paihalaksen olutta ja mikä mestariteos sattuikaan ensimmäiseksi.

Aluksi hunajaisen makeahko, mutta samanaikaisesti hieman hapan. Makumaailmassa kuusenkerkkää, sitrusta, hedelmäisyyttä…kaikki tasapainossa. Miellyttävä tammisuus läsnä koko ajan. Jälkimaussa muistiin jää kuivahko tammisuus. Hieno juoma. Pullotettu 10/2024 Parasta ennen 10/2034

En tiennytkään tämmösestä oluttyylistä. Napsahti omaan makuhermoon oikein mukavasti. Hapanhan se on ja jotenkin sitruksinen. Suosittelen maistamaan.

Olut on väriltään utuinen, kullanruskea ja vaahtoa kertyi sormellisen verran. Tuoksu on hapan, marjaisa. Maku on hedelmäinen, hapan, kuusen Kärkkäinen ja vähän etikkamainen. Kuusenkätkän maku on vahva

Turbid, honey colored beer. Spruce needle, meadowsweet and wild rosemary in the air. And on the tongue. No change. A farmhousey wild yeast twist can be captured in the end. Light plus body. Feels light, tart, natural, herbal, autumnal and slightly funky. Funkier than the first Paihalas but still not Lambicky.