Sormenleveyden verran vaaleaa vaahtoa samean persikankeltaisen hiukkasen valoaläpipäästävän oluen yllä joka tuoksuu kepeän hedelmäisen makean sitruksisen mehuisalle ja maistuu lempeän rapsahtavan sitruksisen greippisen pajuisen pihkaisen rempseältä, toimii yhä edelleen neljän ja vartin verran alaspäin. PE: ei ole. Tölkitetty: ei näy.

On estradi tyhjentynyt ja jäljellä vain väsyneisyys ja kauluspaita on vaihtunut bändi t-paitaan, kun sukujuhlat mökillä on lusittu. Käyn viidettäkymmenettä ja olen yhä sen verran lapsi, että olen allerginen tällaisille juhlille. Ei v##tu tää ei ollutkaan päiväkirja vaan Pint Please, no sori siitä. Paina numero yksi jos haluat jatkaa arviota eteenpäin, muussa tapauksessa jää linjoille odottamaan.. Lasiin kaatuu hetkellisesti nopean vaahdon synnyttävä tummaan taittuvan keltainen juoma. Tuoksussa vaniljaa ja reilua hedelmäisyyttä. Erikoista, suun täyttää samalla kypsä ja pisteliäs hedelmäisyys sekä Corollan wunder baum, jonka tuoksu on vanilja. Dear Eki setä, mitä tapahtuu? Uskallanko jatkaa? Appelsiini jatkaa voimakkaalla kypsällä otteella, persikka säestää, saaden mukaansa sitruunan, trooppisen hedelmän ja greipin. Koko ajan taustalla väijyvä vanilja on jotenkin perverssi kokemus, ehkä tämänkin kokemuksen jälkeen voin elää. Oisko jopa ripaus kookosta myös? Tää on omalla tavallaan oudoimpia olusia joita hetkeen olen juonut. Eikä edes huonolla tavalla.