Kahveeta ainakin. Sanottiin makeaksi, mutta ei ole. Pieni sokeri.

Pienellä lämmityksellä pohjasta puuron saa pullosta lasiin. Vaniljaa ja suklaakahvia löytyy tuoksusta, kuten etiketti lupaakin. Maussa lapsuudesta tuttu yskänlääke lyö kättä kahvin ja vaniljafudgen kanssa. Irish coffeen korvike, menisi varmaan kuumanakin. Takkaan ratapölkyn kokoista halkoa, Waltarin romaani ja tämä bisse.

Lempeäntuoksuinen olut. Hieman paahteista tummaa mallasta, suklaata ja lakritsiakin. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, pehmeä ja vähähiilihappoinen. Ensipuraisu on tiukan lakritsinen. Makeutta ei juurikaan ole. Pitänee antaa lämmetä vielä lisää, vaikka jo tovin pöydällä odottelikin. Lämmittely tepsi. On tämä edelleenkin lakritsista. Kyljeen on tullut lisäksi suklaata ja paahteisuutta. Vähän sitä makeuttakin, mutta kohtalaisen kuivaa evästä tämä on silti. Jälkimaku palaneen maltainen. Ihan hyvä imppi loppujen lopuksi. Miellyttävä suutuntuma ja alkoholikin hyvin piilossa.

Todella hyvä imperiaali. Vahva, kahvinen, pehmeä.