"Beneath" is dressed in cloudy, deep dark yellow. A dirty reflection can be spotted here, as well. The foamy cap is pure white, moussy, almost bubbleless. The retreating froth paints the glass with astonishingly thick ornaments. Peach, lemon, orange and vanilla find their way to my nose. More attractive than "Restless", still somewhat modest. When I sip this, the first difference is that this is more inviting than the first beer. I enjoy peach, lemon, orange peel, pineapple, all mashed. A grassy undertone lingers beneath (what a brilliant coincidence!). Vanilla is absent. The body is medium-full to full. The tail is equal to upfront. You've carried on so long; you couldn't stop if you tried it; you've built your aftertaste so high that no one could taste it but I'm gonna try; would you let me see beneath your beautiful? The mouthfeel is full, thick, juicy, relatively tropical, crushable. It's also interestingly dry and drying to the extent that I wasn't prepared for. Lip-glueing, as well. Could this be more fresh than beer #1 or is it just better?

Mukavan pehmeä ja vahva!

Nyt on sameaa ja maukasta.

No olihan se hyvää jälleen. Edelleen siis kunnossa. Ai että.

Väri on kyllä hieno. Sitruksisen kärjen omaava freesin trooppishedelmäinen ja hieman meloninen. Ruohoa ja hieman yrttisyyttä tuossa takapotkussa. Tässä iltaa viettämässä niin lyhyitä arvioita

Viimeinkin maistossa kovassa hypessä olevan paikallispanimon olut. Hyväähän tämä on.

Sitruksinen sumumehu. Citran olemassaolon tunnistaa. Terävä maku on, pientä karvautta. Hyvä on, mutta ei panimon pienoisen hypen arvoinen.

No onhan se nyt hyvää! Todella runsasta ja raikkaan makeaa trooppista hedelmää topakalla humalan katkerolla ja poltteella sekä mukavalla dänkkisen tunkkaisuudella. Taustalla oleva pehmeä vaaleamallas paketoi kokonaisuuden hienoksi paketiksi. (Edelleen) Jäätävän hyvä olut! 🍻