Ihan jeesuksen kauhea vaahto. Nuuhkiessa tulee vahvasti kahvi, vaikkei tässä kai sitä pitäisi olla. Sama maussa. Ei tämä minusta kaakaolta maistu, vaan mieluummin kahvilta. Päiväystäkin jäljellä, eli ei ainakaan siitä ole kiinni. Ei tämä ole yhtään sen parempi kuin eilen testattu perusversio tästä. Mallia voisi ottaa vaikka Põhjalan tai Sorin barley wineista.

Barley winelle tyypillinen väri ja vaahto on ihan tolkuton. Tuoksussa ja maussa maistuu selkeästi kaikki tähän sotketut aineet. Kaakaonibsit, kahvi ja suklaa. Original versio oli kyllä parempi koska ei ollut näin esanssisen oloinen.

I tasted the base version of Throat seven days ago. Now an adjuncted version. I'm a bit worried since this version seems to have gained fewer stars than the regular version. Maybe I shouldn't have paid attention to those reviews then? Anyway, the appearance? Well... ugly, to be honest. Something between deep copper and brown, without a warm reflection that those nuances normally bear. This is the color that you learn to know when you have a stomach upset. [Sorry about that 🙈] The carbonation behaves basically alright but the emerging head is ridiculously massive. Latte is the color. Dissipates quickly anyway. The scent is odd: fruit coffee. And what is that supposed to be? It is... coffee, dried apricot, orange peel and a drop of canned mandarin juice combined. And a touch of bitter raw cacao bean. The way forward will be bumpy. The tastebuds receive sweeter flavors than what the olfactory supply promised: cacao nibs, milk chocolate, brownie, dried apricot, grapefruit, banana, canned pineapple chunks, yellow sultana and sweet coffee. Quite a cocktail. Quite a mess. The body is full. That's how I experienced the base version, as well. I'm consistent. The end is bitter coffeeish with confusing fruity directions pointing here and there. Oh, here I go again; our rendezvous never seems to end; I know where I'll be, I'll make this confession; back in the aftertaste for another goddamn dessert session. The mouthfeel is full, lip-glueing, adjuncted and relatively soft with a remote astringent attachment. Effervescent in the glass. Heady... Flavorwise, all over the place, no question about it. Layers not in a good way. Starts chaotic but I get dangerously used to chaos. Just don't follow every sign. The direction is unclear. Very unclear. Still manageable. Heady and manageable. Or that's what I think.

Oranssisen ja tummahkon ruskeaa ja sameaa. Runsahko ja pienikuplainen vaahto. Tuoksu makeahkon ja kevyen karamellisen maltainen, kepeän hedelmäinen ja sitruksinen, runsaan vihreän ruohoinen ja paahteisen kahvinen. Ei kovinkaan kutsuva tuoksu... Maku makean, katkerahkon ja kevyen karamellisen maltainen, aavistuksen hedelmäinen ja marmeladinen, runsaan vihreän ruohoinen, havuinen ja pihkainen, paahteisen ja raa'an kahvinen, etäisen suklainen sekä selkeän humalaisen katkera. Pohjaolutta lukuunottamatta ei kovinkaan miellyttävät tai onnistuneet maut. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoinen. Aika pahasti ovat saaneet muuten erinomaisen barley winen pilattua. Lisäykset eivät ensinnäkään maistu juuri yhtään itseltään oluessa eivätkä millään tavalla tuo mitään lisäarvoa olueen. Ainostaan sotkevat koko makumaailman ja tasapainon. Iso pettymys etenkin kun vertaa lähtökohtaan eli "normi" Throatiin. Harmi!

Huom! Viivakoodi vie perus-versioon. (Jonne moni laittanut arvostelun) Maisteluja & 🏒🥅 Suklaa ja kaakao tuoksuu voimakkaammin. Kahvi tuoksuu todella hennosti. Voimakaasti esillä alkuun on kahvi ja jokin toinen aromi jota emme saa sana-muotoon. (Ohramallas) Tuo makea suklaan ja kaakaon on tässäkin vaiheessa taustallaan Loppuvaiheessa tulee suklaan ja kaakaon muka esille hyvin vieden alun kahvin ja (ohramaltaan) makua lievemmäksi. Jälkkäriolueksi ja jos on makean nälkä niin tämä voisi olla yksi vaihtoehto. Todella vaahtoisa oli alkuun tämä olut. CAN 13.12.23 BBE 12/25