Pien Webshopin tyhjennysmyynnistä. Caligulas Horsen uutukainen vinyylilautasella. Suositus progen ystäville. Kylmänä tuoksussa kepeämpää vaniljaisuutta ja suklaisuutta. Tynnyrin tammisuutta myös. Sanoisin, että pippuriakin löytyy makealla tavalla. Isoin tähti itelle löytyy vaahterasiirapista. Kylmänä mausta irtoaa vaahterasiirappia ja tammisuutta hunajaisella vaniljaisuudella. Odotan, että nämä tahmautuvat toisella lasillisella oluen lämmettyä. Toisin kuin tuoksussa, itse saan kanelia vasta maussa, joka tuntuu pullamaiselta vaniljan takia. Jännä miten tässä käytetty pippurisuus viipyilee poskilla. (Ei oikeastaan yllättänyt). Jälkimakua riittää tätä kautta todella pitkästi. Kylmenpänä juoksevampaa runkoa, mutta silti täyteläistä. Ei jätä limakalvoille vielä isompaa tahmaa tukkeeksi. Täyteläisen hapokas ja maltillinen suutuntuma. Okei, sitten lämmettyään. (13-17 astetta). En ala koko arvostelua tekemään uusiksi, vain isoimmat havainnot. Ja tällein osissa juominen isosta pullosta yksin on suotavaa, ainakin itelle. Tuoksussa ei suuremmin muuta kuin, että vaniljaisuus ja tammisuus ottaa roolia enemmän. Maussa sitten onkin muutoksia. Pippurisuus tulee alkuperäisen tuoksun mukaisesti makeasti jo heti alussa makumaailmaan. Lisäksi tahmaisuus lisääntyy ja tätä kautta bourbonia ja vaniljaisuutta on enemmän, kuin myös tammisuutta. Vaahterasiirappia isosti ja kaneli muuuttunut enemmän kuivakkaaksi. Ehkä isoin juttu itelle, että jälkimaussa pippurisuus saa hedelmäisen vivahteen. Rungossa muutoksia siinä, että on todella makian limakalvot salpaava. Semmoinen vaahterasiirapin tuoma overkill. Suosin kylmenpänä tätä osuutta. Summien summaa. Ottaisin kylmänä rungon ja lämmettyään maun. Vinyylikin vaihtunut tässä vaiheessa ja postauksen jälkeenkin riittää tavaraa. 4,2/5

Baarimikko suositteli tätä sarjaa desin maisteluannoksina. Tää oli 8€/desi joten odotukset oli senkin takia kovat. Tuoksussa on ihan ok ja se täyttää enimmäkseen kaneli ja tumma kahvisuus. Maku sen sijaan on aika paska. Tätä kuvaisi parhaiten sanapari "black mess". Liikaa kaikkea eikä oikein mistään saa kiinni. Jälkimaun pippurit tuhoavat senkin vähän hyvän mitä alkuun oli tarjolla. Nojoo... Veikkaan että iso osa tän ja muidenkin eilen maistettujen saman sarjan oluiden pisteistä tulee siitä, että nää on helvetin kalliita eikä sellasta viitti arvioida huonoksi. Huomiona toki, että tämä tarjoiltiin jo jonkin aikaa sitten avatusta pullosta desi kerrallaan, joten hiilihapot olivat lähes täysin tiessään. Huono idea sekin. Odotukset oli kovat, mutta lopputulos pettymys. Jätän arvion antamatta ja annan tälle sarjalla uuden mahiksen joskus. Ehkä.

Cyclen tämän vuoden mallisto oli Kihoskhilla tarjouksessa ja minähän lähdin heti mukaan. ULKOASULTAAN olut on mustaa eikä siihen vaahtoa synny. TUOKSU on vahva. Lävitse tunkeva, kuitenkin pehmeä. Tuosta pöydältä käy sieraimiin. Sellainen tyyny, jota joku painaa vasten kasvoja. Paahteista mallasta, suklaata, kanelia, vaniljaa (ei toisin makeana) ja puisevaa tammisuutta. MAKU ei jää tuoksulle. Paahteista mallasta kahvisuuksineen, suklaata, kanelia yms mausteisuutta (ilmeisesti tuota pippuria), tammisuutta, vaahterasiirappia ja vaniljaa. Ei todellakaan makeaa. Äärettömän pehmeää, muttei helppoa kamaa. Pyöreää ja suun valtaavaa. SUUTUNTUMA on täyteläinen ja pehmeä. On kyllä taas vaihteeksi Cycleä! Olikin muutama just nelosen Cycle tässä välissä. Ei helpoin, mutta hyvä illanvietto olut. Sopisi myös meditointiin, kun ei ihan heti lasista katoa.