Pahteinen, vaahdoton ja aikalailla hiilihapoton imppi Maussa kylmänä karvasta lakritsia. Karvaus häviää ja muuttuu pehmeäksi kun lämpenee Hyvää imppiä.

Kotimaista imppiä lauantai-saunaan. Väri musta, valoaläpäisemätön. Pikainen vaahto vaaleanruskeaa. Tuoksussa lakritsia. Suutuntuma pehmeä. Impiksi kevyehkö, lähes hiilihapoton. Maku paahteisen lakritsinen, maltainen, kevyen alkoholinen. Omaan makuun sopiva imppi. En kaipaa enempää makeutta, jota näissä usein on liiaksikin.

Espresso-kahvia, kuivahko, maltainen,

Yhtä musta kuin lokakuu. Muttei suinkaan niin perseestä kuin lokakuu. Tämä heittämällä Takatalo & Tompuri Breweryn, minun maistelemieni tuotteiden kärkeen. Humala kuohahtaa suussa, miedon lakritsainen tai miedon salmiakin makua muistuttava paahteisuus on pääväri tuotteessa. Täyteläine, jälkimaun hento poistuminen makurekisteristä kruunaa kokonaisuuden. Nautittava alkon lämpöisenä. Erittäin piristävä kokemus synkän aikakauden keskelle. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, varauduin vain yhdellä tuotteella. Näitä sitten menee ihan reilusti.

Osuu aika hyvin mun suosikkikategoriaan. Imperial stoutin sijaan kutsuisin tätä tyyliä nordic tai finnish stoutiksi tai jotain sinne päin. Ei ole vastaavia tullut vastaan muuta kuin suomalaisissa. Baltic portteria lähellä, mutta ei maistu makealta vaan makua dominoi puraisevat maltaat ja humalat. Mukana lisäksi miellyttävä savuisuus, mitä Takatalon ja Tompurin Kaski-nimeltä odotinkin. Tästä tuli yksi mun suosikkeja suomalaisia vahvoja stoutteja.

Too light for imperial stout. Dry, coffee and roastiness.