Askartelutuokion ohessa heräsi kysymys: jos Monkish ja Omnipollo törmäis saman keittoastian äärellä, niin kuin siistiä kamaa vois tulla? Vastauksen saanee, kun laittaa kohti kieltä seuraavaa evästä. Nyt on kutkuttava fiilis. Lasiin kaatuu syvän, hieman kullankeltaista tummemman värinen, erittäin tiheä olut. Vaahto on kohtalaisen isokuplainen, piakkoin pintaan hiipuva, mutta tuohon tyyneksi asettuva verhoilu. Tarrtuu lasiin piirtäen sievää tähtitaivasta sinne tänne. Tuoksu on heti kärkeen niin huimasti paukauttava eri sfääreihin kuin odottaa, että laittaa nauramaan. Suklaamuroinen, aivan käsittämättömän hyvin kermaiseksi vaniljapilveksi muodostuva vaahtokarkki on kuin suoraan karkkikaupan ikkunasta. Makean sokerinen keksisyyskin on kuin paremmista peltirasiassa saatavista voisista, suklaahipuilla varustetuista leivoksista. Hedelmäisyyttäkin tulee silti läpi kermaisen aprikoottisena, marmeladisena appelsiinina limoncelloisena, paksuna sitruunana, kookoslastut komppaavat näitä ylös. Laktoosinen pehmeys ajelehtii kaiken takana järjestäen juhliin vain lisää vauhtia. Onhan tää nyt jotenkin vaan huikean hauska. Maku jatkaa samaa eri elementtien tivolia. Hedelmäinen tupla-ipan tyyppaus joskin korostuu ja hedelmäisyys liukuvan pehmeästä aprikoosista, appelsiinista, jännästi melonista ja sitruunasta heittelee kermaisen kulhon näytille. Laktoosisuutta on niin kauhalla annettuna, että jopa paahdettu kookos kääntää itsensä takaisin tuoreemmaksi, vaniljainen karamellisyys on kuin vaahtokarkkiin kytketty makeuden sävellys. Keksisyys antautuu nyt enemmän humalien tieltä syrjään, mutta erottuu omana tykönään selkeästi ja tekeyttää nibsistä suklaisuutta. Leivosmaisuus kytkeytyy hapokkuuden kanssa häiritsevän hyvin yhteen, jättäen kumminkin ovelasti sen verran tilaa että kuivattava mäntyinen vivahde pääsee läpi. Jälkimaku on laaja, maku jatkaa pitkään liukua suussa. Suutuntuma keskitäyteläinen ja -hapokas, katkeroisuus on aika tiessään mutta hennosti kuivattava runko on rakennettu niin, että kestää pitkään liukuen. Aivan aavistuksen hauska eväs. Tästä tietää jo nyt, että mennään aivan sen mukaan sattuuko tästä pitämään tai ei, on niin kompleksinen kattaus jottei taas hetkeen. Itselle tämä silti aiheuttaa naurun hörähdyksiä, mutta rajansa taas kaikella mihin asti on syytä tunkea juttuja keittoihin - nyt vielä rima pysyy paikoillaan.