Nice and rich stout.

Making some pyttipannu with my band mates at our private party.👌🏻 Great stout!😊

Viimeinen maistiainen irkkuboksista, kiitos Pintille vielä näistä 🙏🏻 JJ's Oyster Stout kaatuu pikimustana lasiin. Etiketti on kotikutoisen näköinen vinoon printattuine grafiikoineen. Oluen tuoksu on paahteinen, kahvinen, hieman nokinen ja maanläheinen. Myös kypsän hedelmäinen ja luumuinen. Maku on yleisilmeeltään likainen, merellisen suolainen, mineraalinen, lakritsinen, melko voimakkaasti paahteinen ja puisen nokinen. Myöhemmin myös suklainen. Kun osteria osaa etsiä, sen voi kuvitella löytävänsä jälkimaun makeammasta twängistä. Suutuntuma on ihan roteva, karvas ja kuivakka. Paahteinen ja varma. Suolaisuus tuo oman jännän näkökantansa makuun. Lämpiäminen tasoittaa makuja ja tuo makeamman puolen esiin.

Viime lauantailta. Osterikaljaa JJ-panimolta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ostereita pitäisi näihin laittaa. Se taitaakin olla joku vanha irlantilainen juttu ja olen käsittänyt ettei näissä oluissa nykyään käytetä kuin tyhjiä kuoria, mutta en ole siitäkään ihan varma. 🤔 Oli miten oli, 7% Dry Stout kyseessä. Tästä on myös 6% olemassa, mutta tämä Pintin kautta saapunut pullo on ainakin 7%. Melko tumma olut ja tyylille tyypilinen vaahto. Tuoksussa ja maussa on omanlaista mineraalisuutta (osterit?) kuivuutta, mallasta ja kahvia sekä hieman greippistä katkeroa. Maku on oikeastaan miellyttävä ja suutuntumakin hyvä. Tyypillinen irkku ja hyvin tehty Stout.

Seuraavaa irkkuolutta maistoon! Etiketissä on hieman enemmän yritystä kun panimon aikaisemmissa tuotteissa vaikka jäähän se silti hieman tylsäksi. Lasiin kaatuu pikimusta olut rusehtavalla isokuplaisella vaahdolla. Lupaavalta näyttää! Tuoksussa mennään klassisella stoutmenolla. Paahteisuutta, siirappista makeutta ja suklaata. Ei hassumman oloinen. Makupuolella mennään oikein hyvällä meiningillä! Kermainen suutuntuma on paksu ja kermainen. Sieltä löytyy rehellistä paahteisuutta, tummaa suklaata ja siirappista saaristolaisleipää. Tasapaino rokkaa ja jälkikäteen tulee kuin varkain pieni alkoholin lämmittävä humahdus. Kaikeinkaikkiaan oikein hyvä olut ja joisin uudestaankin! Puolen litran satsi tätä kamaa on toki yhdelle henkilölle vähä raju setti joten lienee parasta kaverin kanssa nautittuna.

Tuoksussa ja maussa voimakasta kahvisuutta. Aika tuju pläjäys. Jääkaappikylmänäkin hyvää, lasissa maku pehmenee.

Enpä ole ennen tällaistaolutta maistanut. Eli siis tuo osteri. Hyvä paahteinen, pähkinäinen stoutti. Vähän tulee mieleen Sinebrychoffin portteri, mutta tämä on makeampi. Pintin Ponsoroima olut.

A sample given for me to review by Pint Please. Oyster stout. Traditional, uninspiring label. Blue color suits ocean-themed oysters though. Best before 12/12/21. Black color. Gives 2 finger head at pour, settles down to half finger. Foam looks delicious. Mostly licorice and roastiness at scent. Tad dark fruitiness. Taste has licorice, fruitiness, roasted malts, huge kick of salt at middle which lingers inside mouth for a long slide until finish. Very drying and somewhat bitter after the salt hit. Body is relatively full and smooth, but turns into very dry and salty at middle which lasts even over the finish. Assuming that saltiness comes from oysters, they sure didn't save up on them. Tastewise, quite same as Abbey stout but with that heavy saltiness. Couldn't it be toned down a bit? Can't imagine how difficult 500ml would be with that much. Well, I guess you get somewhat used to it. Hmmh. This was a nicely unique one. Would be great to see this in tap of a local Irish pub or in Alko.

Musta. Paahteinen mallas sekä kala. Pehmeä kärki, paksu ja pehmeä runko on pehmeän paahteinen. Jälkimakuun mennessä alkaa ilmeisesti se mitä tämän oluen kohdalla mainitaan erikseen erottuvana osterin tuomana makuna. Yleisvaikutelma vahvan maltainen ja kuivan lakritsainen. Ulkonäkö noudattaa edellisen kanssa samaa simppeliä linjaa.