Työviikon, salin ja saunan jälkeen vähän olutta. Ei tarttee kehuskella tällä viikolla treenipainoista, kun olin viikonlopusta viikon puoleenväliin flunssassa ja ei oikein kulkenut vielä tänään jalkatreeni. Ke onnistui ok penkkitreeni. Nyt sitten Sirenin Stock alea lasiin, jota on kypsytetty 24 kk bourbontynnyrissä ja pullotettu 2/2020 eli melkein saman on vielä pullokypsytetty. Stock ale ei alkuun soittanut kelloja, mutta nopealla netti haulla selvisi, että kyseessä on joku old ale/english strong ale/barley wine sukuinen tyyli. Eli noita samoja tyylejä, joita The olut asiantuntija eli Michael Jackson (ei siis laulaja) toivoi yhdistettävän, kun ovat suurelta osin redundantteja ainakin tyylien ääripäissä. Tällä on vain 3.9 ka UTssa, mutta haen tässä lähinnä makuelämystä. Lopulta olueen. ULKOASULTAAN olut on hunajan ruskeaa ja siihen nousee luonnonvalkea vaahto. TUOKSU on aika kirpsakka jopa wild alemainen. Marjaisa, hieman savuinen, maltainen ja vaniljainen. Vielä ei pahemmin bourbon nostele päätään, vaikka kuukaudet voisi siihen viitata. MAKU on ainakin vähän erilainen kokemus. Alkuun jopa hieman sekava, mutta alkaa tasoittumaan nopeasti. Alussa punaisia happamia marjoja, tammisuutta ja mietoa punaviinimäisyyttä (tanniinisuutta?). Keskimausta lähtien leipäisää mallasta, toffeeta, vaniljaa, savua ja turvetta. Jälkimaussa olisin astivinaan bourbonia, mutta voi olla myös plaseboa 😅. Bourboninen maku jää myös poskiin kalvoksi jälkimaun jälkeen. Alkoholi on hyvin piilossa. SUUTUNTUMA on keskitäyteläinen+ ja kevyen poreileva. Ihan maistuva, mutta etiketin tietoihin nähden turhan helppo. Silti selkeä neljä.