Good quality stout. Easy going. Suits my taste with light and fruitfull taste.

Compares to the other Pint Please test stout from Brewmaster this - even with the same low alcohol content - was immediately a yummy new acquaintance. The smooth chocolatey base is nicely supported by the claimed fruityness. I wish they'd only work on the label - keeping the handcrafted feel but graduating to a slightly more professional look to make sure the great beer is not passed by on the shelves.

Easter ended yesterday. The spring ended today. 🌨️🥶 The lily is also running the last mile of its journey. The hugely appreciated package from Dundalk Bay Brewery, JJ's Craft Brewing Company and Pint Please is also coming to an end. This is the last remaining beer of the 🇮🇪/🇫🇮 delivery. Thank you for this beer as well as for all the other beers. 🙏🏻 I rated five Dundalk's beers 2.7-3.5 and JJ's three beers 3.4-4.2. This last beer is also from JJ's, so one more rating is yet to come, but it seems clear that JJ will win this contest. Eight out of nine beers are below 5.5 %, so they could, technically speaking, enter the shelves of the supermarkets in Finland. One is 7.0 %; it was JJ's Oyster Stout and by the way my best assessed beer of the nine. It would fall out of the supermarket eligibility. Now: Abbey Stout. The beer pours basically lucid but the very dark brown color makes it difficult to verify the transparency. There's also a red tint in the beer when portrayed against light. Carbonation is lively but manageable. A pretty beige, velvety head emerges on the top and exceeds one finger. Retention is long. A dense lacing wafts there for quite some time. The scent is roasty and offers a bit of licorice, rye bread and a wisp of burned wood. Fairly simple. The taste receptors encounter roasted malt, bitter charred wood, roasted coffee beans and moderate grassy hops. The profile is quite dry and one-dimensional. The label talks about 'fruitiness' and 'dry crispness' and 'chocolate' and 'caramel'. Well yes, dry crispness is absolutely detectable and later also bitter raw cocoa nibs but otherwise I wonder if I'm tasting the right beer! There's no fruit, neither caramel, nor chocolate unless you count raw cocoa as chocolate. The body is light. It doesn't surprise me at 4.2 % but doesn't disappoint me either. It's just to be expected like that. The beer ends with grassy hopped roasted malt, burned coffee beans and a good pinch of charcoal. The aftertaste lights a fire for the tastebuds and almost burns its fingers in a hurry. The mouthfeel is light, roasty, charred and relatively dry. It's only thinly drying though. Despite the dry and charred features, the mouthfeel is still interestingly smooth, if not soft. The label design I have dissed already in my previous reviews. This time the colors forgive a little bit the otherwise cheap and clumsy layout. All in all, a decent Irish Stout. It starts a bit unwelcoming but our friendship develops over the course when we are done. And indeed, JJ wins.

Nonii viimeinen Pintin lähettämä Irkku maistoon! Etikettigeimi on tähän mennessä huonointa mitä olen tältä panimolta nähnyt. Aikalailla tuollainen paintilla tehdyn näköinen. Noh eihän se onneksi sisältöön vaikuta. Lasiin kaatuu lievästi läpikuultava stout rusehtavalla vaahdolla. Tuoksussa paahteisuutta, pähkinää, suklaata ja pientä hiivaa. Ihan hyvä vaikka aika kevyt tuoksu. Makupuolella mennään samalla linjalla paahteisen maltainen ja leipämäinen pienellä suklaaviballa. Juotavuus on erittäin hyvää luokkaa! Hyvä perus stoutti mielestäni jonka mielellään joisi uudestaankin.

Seuraava JJ's:n ja Pint Pleasen lähettämä maistiainen testiin. Eipä tämäkään ulkoisilla ansioilla vakuuta, mutta sisältö on onneksi parempaa. Lasissa vaaleahko Stout läpikuultaa ruskeana, kolajuoman värisenä. Tuoksu on taikinaisen leipäinen, hieman pähkinäinen ja suklainen. Iisi ja pehmeä. Maku on helppo ja miellyttävä. Pehmeästi maltainen, miedosti paahteinen ja jälkimaultaan mukavan kuiva. Suklaata, hieman kypsää hedelmäisyyttä ja maalaista leipäisyyttä. Soljuu mukavasti kurkusta alas jättäen puhtaan fiiliksen. Levollinen ja rauhallinen tunnelma. Kenties kuten irlantilaisessa kyläpubissa.

JJn Abbey Stout iltapalaksi. Joulukuun 21. pullotettu. Etiketti samaa tasoa kuin panimon aikaisemmat, eli hieman halvalla tehdyn oloinen, mutta toki selkeä. Kevyt, maltainen ja kuivahko - perinteinen irkku tuoksultaan ja maultaan. Ei tästä oikeastaan huonoa sanottavaa ole. Antaa suuhun sen minkä pitääkin ja maistuu ihan hyvältä, vaikka ei olekaan mikään lempparein oluttyyli. Paljon parempi kokonaisuus kuin aikaisemmin testissä ollut saman tyylin Dungarvanin Black Rock.

Vaaleampi kuin kola, erittäin tumma ruskea, sanoisin jopa. Makea, kermainen, lajritsainen tuoksu. Semirapsakka kärki, ohkainen runko ja hieman vetinen suutuntuma. Voisi mennä jooe kesäjuomana. Makurunko vahvasti paahteisen maltaan tahdittama. Yleisvaikutelmaksi jää melko vaisu stoutti, mutta enpä irkilta ja tällä vahvuudella juuri muuta idottanutkaan. Uppoaisi varmasti paremmin laajaan yleisöön kuin joku imp.stoutti. Ulkonäkö melko pelkistetty. Sitä näissä kaikissa sarjan oluissa ihmettelin, että ei ole korkissa mitään taidetta. Se tuo aina oman lisäleiman olueen, jos korkissa on kuva, tai edes tekstiä. Saunajuomana oli ihan mukista tuleva.

Aika perus stout. Maltainen maku, josta löytyy myös hivenen suklaata ja kahvia. Loppupeleissä kallistuu liikaa vetisyyeen. Etiketissä näköjään jatketaan panimon linjalla eli ei ole paljoa siihen vaivaa nähty.