Pitkästä aikaa klassikko uusintamaistoon hyllyjen perukoilta (BB 12/2018!): Kellertävän ja kuravellisen tummanruskeaa ja sameaa. Runsahko, ohuen rusehtava ja pienikuplainen vaahto. Tuoksu runsahkon ja makeahkon trooppisen hedelmäinen (ananasta, aprikoosia, mangoa, appelsiinia), kirpakan sitruksinen sekä runsahkon, makeahkon ja tummahkon karamellisen maltainen. Maku runsahkon, makean ja tumman karamellisen maltainen, ruisleipäisen mausteinen, kepeän ja makeahkon hedelmäinen (ananasta, mangoa, rusinaa), runsaan pihkainen ja "vihreä", kevyen voimaisen rasvainen sekä selkeän humalaisen katkera. Osin ihan hyvät ja tasapainoiset, mutta jo pahasti ajan runtelemat maut. Suutuntuma on melko täyteläinen, kuivakka, runsahko ja hiilihappoinen. Edelleen oikeinkin juotavissa oleva DIPA, vaikkakin aika on jo tehnyt rujosti tehtävänsä. Oluen laadun toki kyllä maistaa ja aistii ilman mitään virhemakuja loistavalla koostumuksella ja suutuntumalla. Laadukasta tekemistä! Tässä kunnossa 3.8 R.I.P. OG VSP!

Silmät aukaiseva. Sopivan kitkerää, vahvaa. Nautinnollista tavaraa

Väri mahongin ruskea. Vaahto vähäinen ja beigeä. Tuoksu karamellinen. Maku karamellinen, sitruunainen sekä hiukan greippiä. Aika katkeroinen paketti muuten ja jättää katkeron alle paljon.

Yhtä kostea kuin Aira Samuliinin spandexit 80 luvulla, kerran kokeilee mut ei enään toisten.

Enemmän tumma bock kuin IPA.