Kellarista löytyi vielä tällainen. Parasta ennen 17.12.2021. Vaahtoa ei juuri muodostunut ja savuisuuskin muistikuvan mukaan lieventynyt niin tuoksussa kuin myös maussa, joten pyöristynyt. Varsinaista vikaa tässä ei kyllä ole, ei vaan yllä enää sille tasolle mitä alunperin oli.

Ihan hyvä. Tulee ehkä myöhemmin uusi arvostelu, koska maku kärsi isosta kuohahduksesta ja lisäks harmittaa ku koko hiirimatto meni iha börstaan. Meni fiilis nyt ihan kokonaa ku tölkki räjähti käsiin.

Ihan jeppis jälkiruoka 👌

Klassikon muodossa vielä vihon viimeinen OG VSP pois komerosta ja uusintamaistoon (BB 12/2021!): Kellertävän tummanruskeaa ja sameahkoa. Vähäinen, luunvalkoinen ja pienikuplainen vaahto. Tuoksu runsaan, maukkaan ja tuoreen vihreän puumaisen savuinen, ruisleipäisen ja katajaisen mausteinen, palvikinkkuinen, kepeän ja makeahkon tummahkon siirappinen ja hedelmäinen sekä maukkaan ja makeahkon tummahkon maltainen, viljainen ja leipäinen. Maku maukkaan ja makean tummahkon maltainen ja leipäisen viljainen, makeahkon tummahkon siirappinen ja kuivatun hedelmäinen, runsaan ja miellyttävän vihreän puumaisen savuinen ja hapahko, ruisleipäisen ja katajaisen mausteinen ja vihreän havuinen sekä melko maltillisen humalaisen katkera. Hyvät, runsahkot, tasapainoiset ja verrattain hyvin aikaa kestäneet maut. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja vähähiilihappoinen. Edelleen erittäinkin maukas, runsaan ja miellyttävän savuinen ja katajainen sekä oikein mukavasti juotava savuolut, vaikkakin kokonaisuus onkin jo alkanut hieman hajoilemaan ja latistumaan. Olisi pitänyt juoda aiemmin, muttei ole raaskinut. Siltikin ehdoton klassikko, jolle on vaikea jättää hyvästit! Etenkin tämän oluen kohdalla sydän verellä totean vielä kerran R.I.P. OG VSP!