Vihdoin tämäkin maistoon (bottled 11/2025): Tumman oranssisen ruskeaa ja sameaa. Runsahko ja pienikuplainen vaahto. Tuoksu kirpakan, makeahkon ja hapahkon hedelmäinen (omenaa, aprikoosia, rusinaa), runsahkon belgihiivaisen ja villihiivaisen sekoituksen aromaattinen ja mausteinen sekä kepeän maltainen. Maku runsahkon ja makeahkon maltainen ja viljainen, runsaan, makeahkon ja ylikypsän tunkkaisen hedelmäinen (omenaa, päärynää, aprikoosia, rusinaa) ja keitetyn vihanneksinen(?), belgi- ja villihiivaisen aromaattinen ja mausteinen sekä selkeähkön humalaisen katkera. Osin oikeinkin hyvät, runsahkot ja tasapainoiset, mutta myös melko tunkkaiset maut. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivakka ja runsahkon hiilihappoinen. Maukas, melko monivivahteinen ja mukavasti juotava, mutta myös melko tunkkainen tripel. Liekö sitten vain iän syytä, vaikka luulisi tripelin aikaakin kohtuullisesti kestävän... Parani tosin hieman oluen hengittäessä.

Joskus ysärillä tämän oluen valmistaja, eli belgialainen Dolle Brouwers oli tosi radikaali kun nimesivät oluensa hassusti (kuten tämäkin, "hullu akka"). Paljon on maailma muuttunut siitä. Olut on silti yhä hyvää. Tämä on tullut juotua viimeksi varmaan yli 20 vuotta sitten, kummempia muistikuvia tästä ei ollut. Aika tyypillinen tripel tämä näköjään on. Väri on meripihkan värinen, varovasti kaadettuna melko kirkas. Vaahtoaa runsaasti kuten nämä tekee. Tuoksu on maltainen, mineraalinen ja hiukan mausteinen. Alkoholi tuntuu heti alussa. Maku on melko kevyt ja raikas, pieni makea vivahde on mukana. Katkeroa on aika miedosti, voisi olla enemmänkin. Jälkimaku on samaa linjaa, hiukan makea, vähän mausteinen ja lämmittävä.

Goût fruitée vers la fin, très bonne mais très traître!