Varmaa neon raptor laatua. Mitä muuta tähän voisi sanoa.

Noin 6 viikkoa tölkityksestä. Samean keltainen dipa, hyvin kevyellä valkealla vaahdolla. Tuoksussa kevyttä sitrusta ja greippiä, makeaa ja pehmeää trooppisuutta (ananasta, mangoa, kevyemmin appelsiinia) ja vaalean makeaa maltaisuutta. Maussa kirpeähköä hapanta kuivattavaa sitrusgreippimehua, kuivattavaa yrttiä ja kevyttä havuisuutta, makeaa pehmeää trooppista hedelmäisyyttä (mangoa, mandariinia/appelsiinia, aprikoosia, ananasta), Katkeroa keskiverrosti. Jälkimaku on happaman kuivahkon greippinen ja yrttisen humalainen. Suutuntuma on kirpsakan runsaamman hiilihappoinen reilumman keskinkertaisella mehuisalla rungolla. --------------- Happaman kuivakka sitrus-greippivetoinen trooppisen mehuinen. Mukava kokonaisuus, jossa hapokkuus menee vähän yli muuhun nähden. Runko ois voinu olla vähä tuhdimpi prosentteihin. Silti mukava juotava.

Parasta ennen 7/2019. Kaunista sameaa ja keltaista olutta. Tuoksu on herkullisen hedelmäinen, raikas ja pehmeä. Greippisen kirpsakka, mutta samaan aikaan makean pehmeä. Kaippa se kaura ja vehnä sen tekee. Katkeroita sopuisasti. Oikein hyvä, vaikka jokseenkin hiukan yksioikoinen mauiltaan. Ei kyllä oikein moitittavaa.

Aikalailla samanlainen ku kaverinsa romulus. Ois varmaan pitäny juoda nää peräjälkeen että ois ollu jotain fiksua ja filmaattista sanottavaa 🤔 Mainio dipa jokatapauksessa.

I am Remus ... I am Remus ... I am Remus ... Are you seeing everything in triples? Because I am. Remus attacks by packing a powerful punch of juicy hops backed up with a defence of an toasty malt aftertaste. This is most definitely a beer to drink slowly. It’s full-bodied. Quite heavy. But extremely more-ish. A dangerous combination at 8.2%. Overall it’s a muh’fuckahin’ punchy DIPA. If you want an imperial IPA try Remus... if not he has a twin.

Strong IPA. Much easier drinking than the Romulus version. Still a heavy hitter and couldn’t be described as easy drinking.