REISSUARVIO: Johanneksenleipääpuutynnyreissä kypsytetty sour. Italialaisittain. Katsotaan siis. Tummanpunaruskea olut rakentaa hyvin maltillisen vaahdon. Tuoksu ryöppyää sieraimiin sitten kyllä pidemmänkin matkan päästä, ollen omenainen, hennon etikkainen ja puinen. Kuiva kokonaisuudeltaan. Ensipuraisu on ronskin puinen, puolikuivattava heti kärkeen, vienon viinirypäleinen, nahkealehtinen, hennon tallinen ja pähkinäinen. Sour elementit jäävät tynnyrikypsytyksen alle oikeastaan täysin, mikä nyt sitten taas itselle sopii kun nuo tynnyrioluet ovat suosikkien joukossa. Runko. On täyteläinen. Kypsän oloinen. Ei enää mikään juniori tai muutakaan vaan kypsä. Omenaisuutta, rypäleitä, viinimäistä häivettä, mutta vain hieman. Runsas leipäinen ja keksinen, pitäen ryhdikkyyden pitkään ja varman oloisesti. Vankka. Jälkimaku on kauas lipuva, kuin jättäisi rannalle hyvästejä vilkuttavan neidon, kunnes ulappa vie kaiken pois. Hiljalleen pois lipuvan kaunis. Ei niin sourimainen, kuin mitä se perinteisesti mielletään, vaan ennemminkin tynnyrikypsytetty olut, jolla on oma persoona ja matka jota kulkea. Erinomainen olut ja sen mukana saapunut tarina.