Tästähän pystyy ihan suutuntumalla koskettamaan Alppien lumisia huippuja 🏔️

Tunnistettava sitruksinen vehnä, sipauksella banaania alussa. Vaahto tuntuu aluksi lähes kovalta. Sen pienet kuplat ja tiivis rakenne ovat kauniina ja melkein(näin janoisena vain melkein) esteenä nektarin luokse. Loppu jää vähän laihaksi omaan makuun. Totta voi olla tilanne myös sellainen, etten tunne Itävaltalaisen oluen perinteitä riittävän hyvin, jotta täysin ymmärtäisin mitä olen tekemässä. Otanpa siis pitkiä ja lyhyitä kulauksia, makustelen ja opettelen lisää tuopin äärellä ravintelissa, jossa sisustus on saman aikaisesti upea ja aivan hiton kauhea.