Argentiina, maa joka ensimmäisenä tuo mieleen pienet mutta taitavat käppänät potkimassa palloa on natsirikollisten piilottelultaan kunnostautunut nyt myös villioluen panemisessa. Noilla muilla mailla vierahilla ilmeisesti kaikki mikä irti lähtee myös häviää vai miksi muuten kruunukorkin jälkeen vastaa tappelee vielä viinipulloista paremmin tunnettu (korkki)korkki? Jos se on runtattu siksi että tuoreus säilyy niin oli kyllä oikein valittu. On oikein hapokas ja raikas eikä väljähtyneisyydestä tietoakaan. Villioluille tyypillisesti tämäkin on jännän hedelmäinen mutta ei mitään käryä mille varsinaisesti maistuu. Ei nyt äkkiseltään pysty sanomaan miten tämä eroaa muista vastaavista, eroaako mitenkään. Pitihän se kuitenkin testata kun tuli mahdollisuus maistaa argentiinalaista. Vaan tekikö se minusta paremman ihmisen? Onneksi ei sillä nytkin on suht yksinäistä täällä hyvien ihmisten linnakkeessa.

Musta ja mokkavaahtoinen. Makean suklainen tuoksu. Pehmeä kärki, makeaa ja kevyen hapanta suklaista maltaisuutta. Mahtavan pehmeä runko.