avautuu lasiin syvän rubiininpunaisena, kuin se olisi viettänyt nuoruutensa ranskalaisessa kellarissa eikä suomalaisessa panimossa. Väri on niin intensiivinen, että se melkein vaatii valkoisen pöytäliinan ja kristallilasin tullakseen oikeuksiinsa. Aromi on kerroksellinen ja hienostunut: tuoretta mustikkaa, kevyttä metsänpohjan vivahdetta ja hapokkuutta, joka muistuttaa nuorta beaujolais’n gamayta – jos beaujolais olisi joskus eksynyt Pohjanmaan lakeuksille. Suutuntuma on napakan hapokas, lähes viinimäinen. Hiilihappo on hienojakoista, kuin se olisi seulottu läpi sommelierin siivilän. Maku rakentuu marjaisesta intensiteetistä, jossa mustikan makeus ja happamuuden terävyys käyvät eleganttia vuoropuhelua. Taustalla häivähtää kevyt viljainen runko, joka muistuttaa, että kyseessä on edelleen olut – vaikka se yrittää parhaansa mukaan olla jotain enemmän. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja aristokraattisen marjainen. Se viipyy suussa kuin hyvin käyttäytyvä vieras, joka ei poistu ennen kuin on varmistunut siitä, että olet huomannut sen.

Mustikka on vaikia laji

Bought Eesti Tartu.