Tämä oli todella hyvä berliineri. Marjainen, limeinen ja lievän inkiväärinen.

Toimistolle piti pyrähtää iltahommiin ja semmonen pervoilu on ollut tapana palkita oluella. Koska sää on aurinkoinen ja lämmin, niin kokeiluun kepeä marjaolut. Lasiin kaatui oikea mummon marjamehu. Semmoinen kun punaherukasta tulee. Vaahtokin on samanlaista punaista. 🙂 Tuoksu on kirpeän mehuisa. Herukkaa, sitruunaa/limeä ja olisiko vähän karviaistakin. Maku on kirpeä. Mieleen juolahtaa sokeroimaton hyvä itse tehty marjamehu punaherukoista, vadelmista ja mustaherukoista. Vetää poskia lommolle ja on todella raikasta juotavaa. Tämä yllätti olemalla ihan parhaita Berlinereitä, joita olen juonut. Todella jees. Berlinerin kohdalla harvoin tulee uudelleenmaistohimoa, mutta tätä kyllä joisi tosi mieluusti uudelleen. 👍🏻

No jestas. Olipahan punakka olut kun sen lasiin kaatoi. Kyllä tämä menee enemmänkin sinne limuviinaan kun oluen puolelle. Todella sitruunaisen puolukkainen ja hapan marjamehu. Oikein semmosta kotitekoista terveysjuomaa joka kävisi kivasti smoothien pohjaksi. Kaiken kuivuuden, poskia vetelevän happamuuden ja sitruunan kirpeyden jälkeen tässä jokin joka tapauksessa viehättää ja saa ottamaan aina sen seuraavan huikan.

Mustaherukka tuoksuu ja maistuu. Kirpeetä, kirpsakkaa, hapanta. Punaviinimarja, mustaviinimarja, valkoviinimarja ja kirpeät karkit maistuu. Selkeimmin ehkä valkoviinimarja. Marjatarhaboogie. Hapanta, mutta maittavaa.

Ouuuuu!!! Ihan kun söis musta- ja punaviinimarjoja kesäillassa ilman lupia! Tarpeeks kirpeä, ettei voi hotkia kerralla, mutta niin hapan, että kehtaa toisen kulauksen ottaa. Takaisin olueen. Eihän tämä normaalia ole, mutta välillä mukava juoda myös tämmöstä. Kirpeää ja marjaista. Ei oluttosikoille.

Tumman syvän punainen berliner weisse ja parin sormen nätti pinkki nopea vaahto. Tuoksu on mustaherukkamehuinen sekä mustaherukanlehtinen. Maku on happaman sitruksinen ja happaman vähäsokerisen mustaherukkamehuinen. Inkivääri pilkahtaa sopivasti. Happaman kuiva jälkimaku. Saa oikein suun kuivaksi. Oikein maukasta.

Mikkellerin beer club 01/18. Päälle sormen paksuinen pinkkinen kuohkea vaahto. Tummemman punainen sameahko berliner weisse. Tuoksussa on runsaasti raikasta limeä ja inkivääriä sekä taustalla mustaherukkaista ja happamaa marjaisen makeaa ja happamaa mehua. Maku on runsaan hyvin happaman ja makeahkon mustaherukkaisen ja happaman marjaisen (hieman karpaloa ja puolukkaa) mehuinen, limeinen ja inkiväärinen, saippuainen sekä perästä runsaahkon makean vaalean vehnäisen keksisen, murotaikinainen ja vaalean ohramaltainen. Runsas happamuus jää ihanasti ikeniin kiusaamaan. Jälkimaku on makean ja hieman happamahkon marjapiirakkainen limellä ja kevyellä inkiväärisellä mausteisuudella. Suutuntuma on kirpsakan runsaahkon hiilihappoinen mehuisen keskinkertaisella rungolla. Mummon mustaherukkaista marjamehua mausteilla sekä mummon vaaleita keksejä ja marjapiirakkaa. Mustaherukkaa voisi olla vielä enemmänkin esillä. Lime ja inkivääri peittää kokonaisuudessa hyvin mustaherukkaa. Nyt on kunnon happamuutta mukana, jota monesti toivoo, joka jää kunnolla ikeniin. Kaikkineen oikein mukava berliner weisse.

Upea syvänpunainen väri! Marjamehumainen tuoksu, josta irtoaa mustaherukan lisäksi myös hieman inkivääriä. Maku on limettisen hapan, raikas, mehukkaan marjaisa ja sopivan inkiväärinen! Kaikkia makuja on sopivasti ja ne täydentävät toisiaan! Sokkotestissä tätä tuskin osaisi olueksi arvata, mutta haitanneeko tuo! Maukas BWeisse!