Roosterissa tarjoiltua erikoisuutta pienenä maistina - pari vuotta varastossa kypsynyt villihiivaolut, huh. Kuva tulee tyhjästä lasista, eipä tuosta paljon ole kertoa. Lasissa hailakan samea, aikalailla laihan siman värinen liemi. Vaahtoa ei ole, eikä tuota varsinaisesti odotakkaan. Tuoksu on villihiivalle olennainen jopa vuosien perään. Vaikean parfyymimaisen alkoholinen ja terävän pistävä, lasinpesunesteisen holinen. Ylikypsää tummaa marjaista hedelmää, jossa seassa jotain sitruksista käsisaippuaa. Voimakasta, pilaantumalla olevaa hiivaa. Makua ei juuri enää ole, vetisyys iskee aika kielelle. Saippuainen, mineraalinen neste maistuu päällimmäisenä. Kevyttä sitruksisuutta, jotain makean marjan kaltaista olemassaoloa. Liuotettu maku. Jälkimaku on käytännössä saippuavettä, aika sanomaton. Suutuntuma vetinen, hapoton ja saippuainen. Ihan kuralla tämä on, mikä oli jo valmiiksi tiedossa. Outoa limua.

Olihan erikoinen olut. Tuoksuu pesuaineelle ja maku on villihiivainen.

yllättävä. en näistä oluista oo välittäny, mut tää meni hyvin alas. ehkä toistekkin?

Wild Ale? Onpas sekava olut. Mustikkaa, sitruunaa, kitkeryyttä, makeutta, katkeroa, jälkimaussa puolestaan tuntuu, että olisin juonut sitruunaista tiskivettä, hyhhyh. Lisäksi tuntuu, että olut olisi maku-kerroksittain, aluksi makeaa ja kirpeää, sitten kesäisiä hedelmä-ja marjamakuja, sitten tuntumaa, että "otappa uus hörppy, niin maistuu suussakin paremmalta".

Kuiva, yrttinen. Todellinen wild ale. Souriksi ei niin hapan.