Kolmas Dublin-päivä ja aikaisempien Malahiden ja Dun Laoghairen visiittien jälkeen paikallisjunamatkailu vie sivustoilla kovasti ylistettyyn Howthiin (iirin kielellä Binn Éadair). Pohjois-Norjaan verrannollisissa kalliomaisemissa voi tehdä 4 kilometrin merenrantakävelyn, joka sisältää maltillisen vajaan parin sadan metrin nousun. Kävelyn päätteeksi päädyttiin lähimpään merenrantapubiin, nimeltään O’Connells, jonka listoilta löytyi tämä kävelyn ja moninaisten valokuvaussessioiden jälkeiseen janoon varsin hyvin maistuva omatekoinen pale ale. Tähän arvioon piti uutena luoda niin panimo, pub kuin olutkin. Alkoholiprosentti jäi hienoisen arvailun varaan, koska sitä ei löytynyt sen paremmin O’Connellsin juomalistalta, sen www-sivuilta kuin toiselta olutarviosiosivustoltakaan, jossa tätä juomaa oli kyllä useampaan otteeseen pisteytetty. Tämän paikan lisäksi Howthissa tuli käytyä ruokailemassa The Brass Monkeys -kalaravintolassa. Kokonaisvaikutelmana hieman omahyväisen tai jopa ylimielisen oloinen Howth oli jossakin määrin pettymys suhteessa arvioiden luomiin odotuksiin. Sympaattinen Dun Laoghaire taisi sitten olla näistä kolmesta paikasta (Malahide, Dun Laoghaire, Howth) se ykkönen.