Tuoksussa Bourbon tynnyriä ja aavistus kahvia. Maussa Bourbon tynnyri pääosassa, kaneli kohtuullisen hyvin esillä, kahvi lähinnä jälkimaussa. Suutuntuma voisi olla paksumpi.

Cinnamon, bourbon barrel, vanilla, cocoa, coffee. Nice flavours, bit lighter body.

Agréablement surpris, le vieillissement en barriques de bourbon se fait légèrement sentir et est contrebalancé par la cannelle et la vanille. Une bonne stout.

2300. maistettu olut, joten hieman parempaa piti etsiä. Tuoksu on huumaava. Bourbon tynnyrin aromit ja vanilja yhdistyvät tuoksuksi, joka tuo mieleen tiramisun tai muun aikuisten jälkiruoan. Maku ehkä hieman pettymys. Bourbon ja vanilja jatkavat pehmeää tanssiaan, joka saa rinnalleen suklaisen rungon. Paahteisuutta suhteellisen vähän, suutuntuma turhan kevyt ja jopa vetinen. Jälkimaussa pieni humalan potku, joka ei kokonaisuuteen tunnu täysin istuvan. Hyväähän tämä silti on. Juotavuudesta plussaa.

Ainoa oma kalja minkä otin tänne Silja Serenadelle, oli tämä Central Watersin Cassian Sunsetin 2018-versio. (Toki otin mukaan laivan baariin🤫) Teossa käytetty kahvia, vaniljaa sekä kanelia. Sosiaalisesta tilanteesta johtuen, arvio on lyhyt. Tuoksussa yllämainitut aineet sekä tynnyriä sekä myös maussa. Aika perus maustettu imp. Tynnyröinti on kesyyntynyt sopivalle tasolle. Runko vähän laiha, kuten näissä on ollut tapana. Hö. Ei missään nimessä UT-pisteiden arvoinen. (4.29)

Kaatuu lasiin mustana, olemattoman valkean vaahdon kera. Tuoksussa runsaasti bourbonia, kanelia ja hitunen vaniljaa. Maku on mielestäni turhan epätasainen, hypetys tästä oluesta on mielestäni ollut turhaa. Kaneli ei maistu juuri ollenkaan, bourbonin alkoholisuus korostuu voimakkaasti ja peittää alleen kaiken muun. Jälkimaussa kahvi ja vanilja ovat onneksi mukana pienenä vivahteena. Pari vuotta tällekin lisää kypsytystä ja ehkä voisi pelastaa oluen.