Ei tämä huonoksi ole ainakaan mennyt matkan varrella. Havuisuus alkaa nousemaan esiin.

Tämä hunajanvärinen ja katkeran makuinen eliksiiri on pantu rakkaudella Haukiputaan perämetsissä. Sieltä mukaan on tarttunut aamu-usvan raikkautta, jossa on ripaus mustikan makeutta ja karpalon kirpeyttä. Tuoksussa voi löytää hyppysellisen voikukkaa ja iloisen lehmän lantaa. Kepeästi kielellä kiemurteleva karvaus kera kirsikan kiittää kokeilijaa kivasti, kauppaipan kepittää keviästi.

Parempi happo, kun panimon ensimmäisessä vedoksessa. Kivan hedelmäinen maku ja panijan katkeruuskaan ei ole nyt tullut niin voimakkaana mukaan tuotokseen.

Kotikutoiseksi juotava ipa, parempaa ku marketista...vaatii vielä pohjalle että tykkää näistä

On se vaan hyvä. Yritän olla puolueeton, mutta kun omasta on kyse niin ei ehkä kovin hyvin onnistu. Kirkkautta alkoi löytymään muutamaa pikkujuttua valmistuksessa muuttamalla. Oikein hyvä väri ja hapot just kohillaan. Vaahtoa muodostuu ja se tuntui kestävänkin aika hyvin. Tuoksussa hedelmää ja sitrusta kivasti. Löytyy ehkä ananastakin. Suutuntumassa reilusta kuivahumaloinnista johtuvaa öljyisyyttä. Hapot ja katkerot aloittavat maun just sopivasti ja maku säilyy pitkään. Simppeli runko kaipais jotain tuhtia vielä, mutta varsin linjassa alkoholin ja humaloinnin kanssa. Hyvä minä!