Taattua coolheadia. Täs on mun mielestä vähän kirsikkainen sivusävy, koska pieni tunkkaisuus on läsnä. Vadelmaa on, vanilja tullee enempi uloshengittäessä. Coolheadin souriksi siis yllättävän synkkäsävytteinen.

Murky, boysenberry purple beer. Exceptionally beautiful. Ineffectual carbonation. And the modestly pink froth reaches half a finger and melts quickly to a hair-thin gauze. Vanilla finds my nose easily. The berry is supposed to be raspberry. Is it? Well, maybe... but without knowing it, my guess would point to blackberry or boysenberry as well as dark plum. Okay, let me levitate to the gustatory universe now. Sour. Raspberry? Still not exactly. Blackberry rather. Or blackcurrant. A bit of lingonberry escorts the blackberry/currant. Not sure about vanilla. Probably a proposal of it upfront. The light-bodied beer ends like it performs all the way. The overall impression is light, juicy, deep, tart and puckering. Like a late summer harvest. Reasonable, not stunning.

Maussa hapanta vadelmaa. Vaniljaa oma suu ei juurikaan maistanut.

Kiva sour, tasapainoinen, pistävä vadelma ja pehmeä vanilja. Hariboa kylkeen.

Todella kirpsakka vadelman maku. Vanilijan makua saa vähän etsiä tästä, mutta ihan hyvä sour.

Todella kirpsakka alku puraisu. Vanilja antaa mukavan säväyksen muuten melko perus vadelma mehuun. Hyvää tekemistä jälleen Coolheadilta.

Kirsakka vadelma sour, vaniljalla höystettynä.