Huhuh mitä pommitusta. Mutta pieninä annoksina toimiva.

Tipat on omia suosikkeja, mutta ne on myös haastava laji koska näin vahvassa oluessa tasapainon löytäminen vaatii taitoa. Tässä uudessa Coolheadin tapauksessa siinä ei ole ihan onnistuttu. Kaadettaessa näyttää siltä miltä pitääkin, olut on täysin samea ja jopa "paksuhko". Vaahto katoaa aika pian, mutta niin se tahtoo näissä tehdä. Tuoksu on intensiivinen, melko makea. Hedelmäistä, jopa sokerista aromia käy nenään. Toki taustalla on myös tymäkkä humalointi ja jonkin verran alkoholia. Maku on samaa linjaa, makeus hallitsee vähän liikaa ja tasapaino on hukassa. Kyse on vielä varsin tuoreesta tavarasta joten olisin kaivannut humaloinnille selvempää makua. Alkoholi tuntuu mukana koko ajan. Jälkimaku on odotetusti katkera, hiukan sitruksinen. Lämmin tunne jää suuhun lopuksi.

Tummepaan oranssihtavaan okraan taittava, fleikikäs keltainen. Tuoksussa vaimean hapokasta hedelmää. Pehmeän poreeton kärki muuttuu hiljalleen semipolttelevaksi taitteeksi ennen alkoholisen imelää runkoa. Suutuntuma paksu ja aavistuksen smoothiemainen seassa olevan fleikin johdosta. Jälkimaussa pehmeän paksu sekä imelä latinki. Huomaa, että voimaa löytyy ja että tämän saavuttaakseen on täytynyt tehdä hetki töitäkin.

Erinomainen hazy. Vahva, pehmeä, mehuisa. Jos olisi ihan hitusen vähemmän viinainen, olisi loistava.