Sans forcer et ça passe quand même. Je sais pas si c’est pire que de forcer et que ça ne passe pas. Tout casser pour mieux passer devrait être la devise

Alelaarista tämäkin. 0,44l tölkki Tekuun kaadettuna. Parasta ennen 04/2025. Tummahkon keltainen ja samea. Valkoinen vaahto. Tuoksussa yllättävän paljon vaaleaa mallasta ja hennosti ruohoa. Matalahkot hiilihapot. Suutuntuma on mehukas ja täyteläinen. Mausta alkaa huomata kyllä jo iän. Tunkkainen ja ylikypsä. On appelsiinia, mangoa ja erikoista marjaisuutta. Limeä ja valkoviiniä. Kuivaa ruohoista kateroa ja kuivattavaa olkea. Vähän hiivainen hetkittäin. Loppumaussa ylikypsää mangoa, ruohoa ja mustikkaa(?!). Lienee jo vahvasti ehtoon puolella. Annetaan nyt arvosana kuitenkin.

Koostumus ja tuoksu lupailivat hyvää. Latteaksi kuitenkin jäi. Huonoksi ei voi moittia mutta maut olivat punavalkohomejuustolle liian laimeat. Nelson-kukkaviiniltä lopulta maistuu kun juuston jättää pois. Golding-humala on kolmas. Hyvä olut vaikka ei ole niin omaan makuun. Tulee kesä mieleen näin kuran keskellä.

Pehmeää kuivahkoa trooppisuutta. Aavistuksen viinimäinen…kuinka ollakaan, löytyy Nelsonia. Mainio jälkimaku.

Tuoksu rypäleinen raikas. Maku sitrusta, keltaista kiiviä ja kypsää persikkaa. Runko paksu, yllättävän paksu IPA:ksi, loppuun vähän hiivan kuplintaa ja makea greippi

Samea keltainen. Valkea vaahto. Tuoksu rypäleinen. Maku hedelmäinen, mangoa, persikkaa, kiwiä ja rypälettä. Hyvä olut.