Michigan sarjan toinen maistoon. Tämä on jo selvästi parempi. Maut ja koostumus hyvin tasapainossa.

Muuten lähellä todella hyvää, mutta omaan makuun liian pistävä karvaus

Legendaarisen Detroitilaisen graffittipaikan mukaan nimetty Hazy IPA, eli Olarin panimon The Yard, humalina Bergamot ja Mackinac. Sumeaa ja kauniin kellertävää, greippiä ja melonia, kivasti jätetty katkeroa tässäkin sumukaljamaisuudesta huolimatta jälkipoltteeksi. Kuivahko, kuohkea ja juotava kokonaisuus, priima settiä 21 alueen panimolta.

Hailakan ja maitomaisen keltaista ja sameaa. Vähäinen ja pienikuplainen vaahto. Tuoksu makean, runsaan, raikkaan tuoreen kipakan trooppisen hedelmäinen (mangoa, ananasta, passionhedelmää). Maku maukkaan, makean ja raikkaan trooppisen hedelmäinen (ananasta, mangoa, passionhedelmää), kirpakan ja kitkerähkön greippinen, dänkkisen tunkkainen ja ruohoinen, pehmeän ja kepeän vaalean maltainen sekä selkeän humalaisen katkera ja poltteinen. Oikein hyvät ja tasapainoiset maut. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuivakka ja pehmeähkö. Oikein maukas, runsaan ja mukavan hedelmäinen ja mukavasti juotava NEIPA.

Jännä yhdistelmä makeaa melonia ja kuivaa greippiä, pientä mausteisuutta, ruohoa, katkeroa ja hop burniä. Hyvää ja freesiä tavaraa.

Tuoretta tavaraa, hyvää settiä.

Hanasta. Kuivahko hieman greippinen neipa. Humalat jää mukavasti viipyilemään suuhun.

Samankaltainen kuin edeltävä Hart Plaza. Tuoksu aavistuksen makeampi, varmaan tuota luvattua melonia. Väri myös aavistuksen jaffaisempi. Myös maku Hart Plazaa makeampi. Greippiä on, muttei yhtään niin vallitsevana ja pitkänä, kuin edellisessä ”michiganilaisessa”. Mandariinin kuorta ja lämmetessä pientä pippurisuutta. Ihan hetkestä kiinni, kumpi näistä nyt sitten suun myötäisempi onpi. Nyt menee pojot pienellä marginaalilla Hart Plazan suuntaan.