Ripauksenverran maitokahvinväristä vaahtoa kirkkaan tummanpunertavanruskean oluen yllä joka tuoksuu makean lämmittävän tammisen bourbonisen huumaavan hyvälle ja maistuu kuivan kepeän bourbonisen tammisen silkkisen soljuvan lämmittävän paahteisen maltaiselle, neljä bojoa. PE: ei ol, tölkitetty: 10/20/22.

Brutal elixir envellit wn dues bótes. Primer en bourbon i després en whisky de sègol. Notes de fusta de roure, fumades, de fruits secs negres i una lleugera regalèssia i xocolata negra

Tuoksu on runsaan Bourboninen, ei aivan yhtä tiukka kuin edellisessä, kevyt savukin on nyt havaittavissa. Maussakin on sama ote edelliseen vertaillessa. Bourbon on pehmeämpää, kuitenkin melko hallitsevaa. Savu ja suklaa pääsee paremmin(hienoisesti) esiin. Suutuntuma makeahko, Boubonin terästämä. Jälkimaussa Bourbonin terävyys päällimmäisenä. Suklaista makeutta ja kevyttä kahvia. Olihan kokonaisuudessa vaniljakin mukana, mutta pidän sitä itsestään selvyytenä Bourbonista "puhuttaessa".