Tää oli hyvää

Olut on väriltään utuinen, kullankeltainen ja vaahtoa kertyi reilu pari sormellista. Tuoksu on pilsnerimäinen, humalainen. Maku pilsnerimäinen sekä raikkaan rapsakka, jälkimaussa multaisuutta sekä yrttisyyttä.

Viikatteen vuonna 2003 julkaistu Surut Pois Ja Kukka Rintaan oli mainio albumi. Leimu soi radiossa jatkuvalla syötöllä ja työpaikalla sen biisin sai kuulla 5-10 kertaa päivässä. Eikä tuo haitannut pätkääkään. Hieno biisi. Piti kaivaa tuo platta esiin kun tätä olutta alkoi siemailemaan. Etiketti on tyylikäs ja tummanpuhuva. Olut itsessään menee sinne peruslagerien kastiin. Heti alussa ryöpsähtää esiin hedelmäisyys. Mangon, persikan ja aprikoosin vivahteet napsuu suussa. Loppumaussa vilahtaa hienoinen humalan hipaisu. Raikas ja helppo olut.

Viikatteella yhtä hyvä musa kun juomakin.

Nam

Viikate-orkesterin nimikko-olut. Hirmu vaahto. Muuten melko perus veto.