Muinaisolutta lasissa. Sprengtporten 4.7% Ennakkoluulo alkuun oli, että mitähän kuraa tämä nyt taas on, mutta pyörrän sanani. Lasiin solahtaa runsaasti poreileva, mutta heikon vaahdon jättävä kuparin oranssi ja aavistuksen utuinen olut. En ole sen tarkemmin tutustunut ennalta kyseiseen olueen ja sen syntyhistoriaan, mutta näin olen ymmärtänyt, että olut olisi tehty muinaisen reseptiikan mukaan, ajalta jolloin suomessa verohumalien maksaminen säädettiin lakiin. Eli 1700 luvulta peräisin olevaan reseptiikkaan. Olut on siis tavallaan rekonstruktioitu ja pyritty tekemään mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä mukaillen. Oluen tuoksussa ja maussa on hyvin selviä piirteitä, jotka viittaavat sahtiin, siihen aitoon ja alkuperäiseen kotimaiseen muinaisolueen. Tuoksu ei ole kovinkaan maltainen, vaan pikemminkin leipäinen. Sellainen makean limppuisen mallasleipäinen ja voisin väittää tuoksun perusteella tässä olevan % huomattavasti enemmän kuin tuo etiketistä mainittu 4.7% Suussa olut poreilee kevyesti ja on maultaan siirapin, alkoholin, mallasleivän ja koivunmahlan sekoitus. Humalointi on hyvin hyvin hillitty, kuten kotimaisilta lajikkeilta sopis odottaakin. (Ei tiedossa onko tähän käytetty kotimaista lajiketta) Hyvin erikoinen ja nykyoluista poikkeava, sellainen vähän huonosti kypsyneen makean alen kaltainen. Itse tykkään kovasti ja jopa toivoisin tämänkaltaisia oluita tulevan useammin markkinoille. Sillä edustaahan tämä isosti kotimaista olutkulttuuria. 🍻

Mietin ensin maistaessa että mikä juttu, kunnes luin että tämä on muinaisolutta ja makuprofiili aukesi paremmin. Sahtia on tullut juotua niin tässä on vähän samanlaista makeutta mukana ja muutenkin aika makean oloista, mutta jälkimaussa on myös happamuutta ja happoa. Maistellessa alkaa maku tasoittua, eikä ole enää kauhean makeaa.

Hunajaisan makea ja maltainen. Ruohoisuutta, olkisuutta ja viljaisuutta. Hiivaisuutta ja leipäisyyttä. . Kepeä ja raikas, sekä makea. Helposti juotava.