Kerran vuoteen virallinen kaupallistetun punanutun saattelema hetki kinkun äärelle, vai miten se olikaan. Joka tapauksessa pidemmän hetken pölyä kerännyt Jule Mælk lasiin. Lienee oikea päivä kuitenkin tälle. Lasiin kaatuu sysimusta moottoriöljy, joka ei valon kanssa kohtaannu edes vivahteeksi. Vaahto on korea, vahva parin sormen paksuinen tyynylautta oluen pinnalla. Maitosuklaan värinen kuohkeus tasaantuu ajan kanssa, mutta säilyy pitkään sekakuplaisena ja jättää roimasti elonmerkkejä peräänsä laskeutuessaan. On hieno lasintäyte. Tuoksu on paljon sitä, mitä odottaakin ja napsun enemmänkin. Tequilan twisti leikkaa veitsentarkasti läpi tuoreamman, hieman tammitynnyrisen hedelmäisyyden kera, jossa myös aloemainen yrttisyys täyttää kokonaisuutta. Suklaisuus on silti omaa luokkaansa, pölähdys käy suoraan konditorian ovelta leivoksisena, öljyisen kaakaoisena ja paahteisen papuisena, silti valuvan kastikkeisena ja lohkeavana palana. Paahteisuus on runsasta maltaalta ja hieman limppuista, voimakkaan rukiisen tummaa viljaa aavistuksella savuisuutta pureutuu nenään. Ylikypsää hedelmäisyyttä on kaksin käsin luumuisesta marmeladista, rusinasta, taatelista ja kanelisesta mustaviinimarjahillosta. Mausteisuutta tulee muutoinkin lakritsisesta olemuksesta. Karamellisyys on omaa luokkaansa, paahteinen siirappi ja melassisuus täydentävät entisestään huikean runsasta tuoksua lasin yllä. Vaativa, mutta avautuessaan huoneen täyttävä sniffailtava. Maku räjäyttää alkuun semmoisen potin suuhun, että saa fiilistellä tosissaan mistä aloittaa purkamaan. Paahteisuus on monikirjoinen aina maltaalta, makeilta elementeiltä kuin kahvipavultakin. Leivoksinen puoli on nyt jo konditorian sisältä; kaakaoista kuivuutta, laadukasta suklaalevyä, kastikkeisuutta ja liköörikonvehtista täytettä. Tequila heittää nyt enemmänkin sävynä joka osalla, korostaen hienosti joka sfääriä. Ylikypsä hedelmäisyys on edelleen taatelinen, rusinainen ja luumuinen, mutta myös hieman appelsiinikuorinen ja meloninen. Mausteisuus kiepottelee huikeaa kanelia, paahtunutta katajanmarjaa, lämmintä pippurimaista ja lakritsisuutta. Karamellisyys on edelleen melassista ja siirappista, mutta huuliin tarttuvaa ja poskiin jäävää. Laktoosisuus kuitenkin kaitsii vallitsevaa räiskettä pyöräyttäen kermaisen, hieman liköörisen paksuuden taustaväriksi. Puraisu kielellä on silti aivan mahtava, katkeroisuus ei peity. Jälkimaku pitää pitkään toisintoa koko edellisestä paletista, pikku sippi ja aistit ovat täytettyinä. Suutuntuma täyteläinen, kermaisen paksu, silti hapokas ja pureva, tahmaava ja viipyy pidempään kun maksettu aikamäärä suussa. Hölmön hauska tekele. Tämä sarja aiheuttaa lähes joka kerta parillisen määrän suonenvetoja, kun ottaa lasiin. Jouluinen perinne ollut näitä avata ja jatkan myös, täydentää kaikki jutut mitä jälkiruoalta jäi jälkeen vuoden ajalta. Hyvää ja rauhaisaa joulua itse kullekin säädylle, toivottavasti paketit ovat kovia! 🎅🏻