Juoma on väriltään kellertävä, sitruunamehun värinen ja vaahdoton. Tuoksu on happaman sitruunainen. Maku on laimean sitruunainen sekä omenainen, hapoton sekä kuivahko siideri

Harvoin juon siidereitä, nytkin toiselta taas maistelen. Mutta kerrankin siideri, jota voisin juoda. Hapan ja sitruunainen, ei esanssinen, valkoviini hiivan kun tietää olevan, ymmärtää sävyt. Hyvä siideriksi, voisin juoda!

Sitruunan yhdistäminen suomalaiseen (aitoon) siideriin ei kuulosta välttämättä hyvältä idealta, joten pitihän tätä testata. Väri samean tiskivesimäistä ja odotetusti hieman kellertävää. Tuoksu mukavankin sitruksinen. Liekö odotukset olleet alhaalla, mutta maku yllättää positiivisesti. Mukavan maanläheinen ja tasapainoinen siideri, johon sitruuna antaa sourimaisen hieman sitruunavesimäisen jälkimaun, mutta ei jyrää kaikkea alleen. Tämä siideri olisi ollut mukava päästä maistamaan ilman sitruunaa. Nyt en ole varma onko sitruuna niinkään kyseisen siiderin pelastaja vai olisiko omena pärjännyt omillaan ehkä paremminkin.

Ice cold. I wonder how the nuances are detectable in this chilly a drink. The cider looks lucid, pale straw. Carbonation is somewhat tame, a hasty impotent head pops up on the surface and then it's gone. For good. Relatively sour apple overwhelms the nuance of lemon in the scent. Somewhat yeasty, as well. The palate is strongly apple-cidery but lemon isn't absent either. White wine yeast is obvious, it actually gives a remote vinous twist to the tastebuds. The finish is pretty much unchanged. The mouthfeel is light, very zesty, tart, summery and only moderately sparkling. Vinous, perhaps significantly distantly. Interesting.