Tölkistä kaatui tuoppiin ihan eri näköistä tavaraa kun mitä odotin. Veren näköistä ja paksuista, marjan ja varsinkin vaahterasiirapin tuoksuista liejuahan tölkistä paljastui. Aika tanakkaa tavaraa siis koostumuksen puolesta. Maussa tyylille normaali kevyt kirpeys vahvalla marjaisuudella. En ihan päässyt kiinni onko mustikka vai kirsikka enemmän vallassa sillä vaahterasiirappi oli lopulta se joka otti loput maut lutkikseen ja dominoi tuoksussa ja maussa kuten myös jälkimaussa. Tämä oli myös se syy miksi tämä ei jäänyt ihan kiva plus-tasolle vaan kampesi itsensä erinomaisten joukkoon. Mukava löytää olut jossa on joku omaperäinen tekijä, vielä kun ihmisistä löytäisi sellaisen.

Paksun oluen yllä leijuu siirappisen kirsikkainen tuoksu, hintsu mustikkaa. Mausta löytyy ylläolevia makuja kivana mixinä. Happamuudesta ei kauheasti sanottavaa, kyllä se löytyy... Melko sopivasti.

Ei vaahtoa Väri on syvän tumma. Kuin härän verta. Paksu koostumus. Tuoksussa kirsikka, tumma vaahterasiirappi tuoksuu, persikka löytyy. Tumma mahonki puu vähän kuin tuoksuisi. Maku on aika kirpeä. Vaahterasiirappi pinnassa, aika makea maku on. Kirsikka, persikka, mustikka. Kaikki löytyy niin kuin tölkissä sanotaan. Paksu on suutuntuma ja silkin pehmeä. Tuo vaahterasiirappi ei ehkä ole omaan makuun eikä kirsikka. Makeiden Sourien ystävät varmaan pitävät tästä. Jälkiruokana voisi toimia.

Ok sour.

No nyt on smoothie! Paksua, hapanta, marjaista. Kaikki ilmoitetut maut tulee esille selkeästi. Vaahterasiirappi aavistuksen hallitseva, mutta useamman suullisen jälkeen siihen tottuu ja kokonaisuus on mahtava. Sopii ehdottomasti vaikka jälkiruokana nautittavaksi esimerkiksi marjaisan juustokakun kanssa.

Herranjumala mitä marjasmoothiee ja vaahterasiirappia! Uskomattoman hyvää!!!

Oli kyllä kunnon marjasmoothieta.