Nyt on pähkinäinen, kahvinen ja makea iltapala. Vähän turhankin makea omaan makuun, mutta ei silti huono kokonaisuus

Ripauksenverran mokkakahvinväristä vaahtoa erittäin tummanruskean valoaläpipäästämättömän oluen yllä joka tuoksuu makean tummasuklaisen katkerahkon kahvisen paahteisen maltaiselle ja maistuu makean lempeän kahvisen paahteisen tummansuklaisen silkinpehmeälle mutta samalla rouhealle, on hyvää, neljä ja vartti ylöspäin. PE: ei ol. Purkitettu: 11/29/21.

Hyvin tumma väri ja kevyt, ruskea vaahto. Runsaasta tuoksusta löytyy pähkinää ja suklaisuutta sekä kevyttä kahvisuutta joka vahvistuu lämmetessään. Huh, maku on ehtaa jenkkikamaa. Todella makea ja paahteeton stout, jossa päällimmäisenä adjunctina esiin nousee kahvi ja pähkinä, tai jonkinlainen näiden sekoitus. Jonkin ajan päästä alkaa myös vaniljaa löytymään kermaisuuden muodossa. Hiilihappoa on vähän, alkoholi maistuu melko selvästi läpi vaikka runko onkin melko paksu. Mieleen tulee omnipollon Noa, mutta tämä on huomattavasti parempi ja tasapainoisempi. Erinomainen olut, mutta makeutta on jopa hieman liikaa, ja adjunctit jäävät omaan makuuni hieman sekavaksi kokonaisuudeksi, josta olisi voinut tiputtaa esim. kahvin pois. Mikä se on että jenkkioluissa osataan lähes poikkeuksetta tehdä erinomainen stout-runko ilman että juotavuus kärsii.

...siirappi liimaa huulet yhteen, kerma kahvi kaakaolla höystettynä, maltaan maukas Imperial Stout...

.

Tulee mieleen miedompi Omnipollon Noa Pecan Mud