Kveik ei oikein ole tähän asti lämmennyt itselle, TIPA silti ajaa niin kovaa takaraivoon ajatusta että tätä on saatava. Kokeillaan, ihan kirjaimellisesti. Lasiin kaatuu läpipäästämättömän tiheä, hieman kuparinruskeaan taipuvan värinen olut. Vaahto on luonnonvalkoinen, hieman sekakuplainen mutta pitsiseen pieneen ja tiheään muotoutuva ohut, hyvin säilyvä kerros oluen päällä. Tarttuu ahnaasti lasiin laskeutuessaan. Tuoksu on todella runsaan hedelmäinen, runsaan tropiikkinen niin tuoreemmasta kuin vähän jo kypsyneemmästä; aprikoosia, mangoa vahvasti, hunajamelonia ja kuivaa persikkaa. Ohran ja vehnän maltaisuus tulee todella hyvin ja pehmeänä, mutta runsaana ja runkovahvana läpi heti. Karamellisyys on tummahkon siirappista ja hedelmäisyydestäkin hakeva voimaa, mutta ruokosokerista. Jytäkkä pihkaisuus ja mäntymetsä on yhtälailla vahvaa kuin kaikki muukin tuoksussa. Humalien potku on sopivan jyrkkä nenässäkin, aiheuttaa hyviä väristyksiä. Maku on hyvin tuoksua seuraava, hedelmäisyys saa ehkä hieman syvemmän olemuksen. Mangoa, kypsynyttä hunajamelonia, aprikoosia ja greipinkuorta kuivana. Havuisuus nostaa päätään ja tuo dänkkiä pihkaisuutta isosti esiin, mäntyinen neulaisuus on runsasta. Humalainen potku vaan paranee ja tuuttaa myös semisti hopburnia kitalakeen, katkeroisuuskin napsahtaa kielellä kivasti. Maltaisuus on hyvin, hyvin runsasta ja vehnän sekä ohran komboilu tekee niin tuhdin rungon tälle oluelle, että siemaukset voi olla pieniä ja silti paukkuu pitkään. Karamellisyys on nyt enemmän raikkaampaa, pirskahtelevaa tuoretta hedelmäsokerisuutta ja vaaleaa sokeria. Jälkimaku huikean täynnä koko makua yleensäkin. Suutuntuma täyteläinen, hapokas, huulet kuivattava ja pitkäkestoinen, hyvin runsas suussa. Ei tässä juuri kveikiä maista, todella runsas ja iso olut. Saa maistella pitkään ja rauhassa, on juttua ja aisteilla tapahtuu. Simply very nice.