Mahtava, makean ja trooppisen hedelmäinen tuoksu. Maku herkullinen yhdistelmä mangoa, persikkaa, ananasta ja jos vaikka mitä muita hedelmiä. Makeutta vähemmän kuin tuoksussa. Lopussa hyvät katkerot, pientä hop burniä. Herkullinen hedelmäpommi!

Hyvä

Oikein hyvä dipa. Humalat kohillaan ja maku pehmeä.

Growlerista. Oivallista neipaa, vaikka vähän makeampaa ja vahvempaa oma suuni vielä jäikin kaipaamaan.

Hyvää shaibaa todellakin uudessa Mic Check ”koeoluterässä” Olarin suunnalta. Sumea, kellertävän mehuinen ulkomuoto, tuoksussa tropiikkia reippaalla kädellä, todella herkullinen tuoksu! Maku kevyehkön happama, lopussa kivasti vielä hop burnia, suutuntuma kuivahko ja hiilihapot kirpakat. Olarilta melkoinen täysosuma modernin suunnan IPAssa: hedelmää, kuivuutta ja raikkautta, voittava kombo! Melkein tekisi mieli napata Growler vielä tätä mukaan.

Upean väristä! Juuri tältä neipan pitää näyttää ja näköjään myös tuoksua! Upea tuoksu tulee heti kun avaa. Tuoksussa trooppisuutta, makeutta, kivihedelmiä ja papayaa. Suutuntuma hiilihappoinen, kirpsakka, ryhdikäs, kuiva, hieman hapan, hieman hopburnia ja lopulta kivan pehmeä. Maussa sitrusta, trooppisten hedelmien makeutta, kivihedelmiä, papayaa, melonia, ananasta, greippiä ja mandariinia. Jälkimaku aika kuiva, pehmeä ja mandariiniin kääntyvä. Lopulta aika greippinen jälkimaku. Välillä Olari pettänyt ja välillä mm. hopburn mennyt ihan överiksi. Tämä taas on tosi onnistunut. Nam! Loppua kohden kääntyy enemmän kuivemmaksi ja ottaa askeleen kohti greippiä.

Piiitkästä aikaa on semmonen hetki, että voi sanoa loman alkaneen. Sen verran komeat on silmänalusten prisman kauppakassit, jotta on aikakin. Aikoihin ei ole growleriakaan ollut, sillä liikkeelle. Lasiin kaatuu appelsiininkuoren värinen, tiheän mehuinen liemi. Vaahto on sekakuplaisen isohko, tyylille sopivasti niukahkoksi vetäytyvä. Jättää mehuisan ringin peräänsä. Tuoksu on reilusti hedelmäistä tropiikkia jakeleva; mandariinia, ananasta, sitruunaa mehuisena, greipin kitkeryyttä ja mangoista maisemaa pehmentämään menoa, hiukan myös hunajamelonisuutta. Kaurainen mallas tuntuu pyörivän eniten viljoista esillä, kuivaa leipäisyyttä tuntuu koko matkan kuitenkin esillä. Kuiva pihkaisuus ja mäntymetsäinen raikkaus on lempeähkö, karamellinen tuoreus hyvin isosti esillä sekoittuen karkkiseen makeuteen. Vehreä puoli on muutoin hiukka piilossa, yrttistä potkua tuntuu jostain välistä. Maku on hieman syvemmälle taipuva. Hedelmäisyys on silti raikasta; mangoa, ananasta, sitruunan- ja greipinkuorta, papayaa ja raakaa mandariinia. Pihkainen, tuoreen kerkkäinen tiukka havuisuus antelee vähintään riittävästi, karamellinen vahvuus tuoreen vaaleana kytkeytyy yhteen ja korostaa entisestään edellä kulkevia. Nyt yrttinen pikantti, jopa pippurisesti puraiseva vahvaluontoinen potku pamauttaa kieliperille lujaa katkeron kanssa, myös burni ottaa liukuun kiinni. Mallastus on pehmeä, tukeva runko takana jonka varassa humalaisuus saa temmeltää. Jälkimaku laajahkon sitrushedelmäinen, hedelmäkuorinen, pihkainen, yrttinen ja raffin karamellinen. Suutuntuma katkeroinen, semisti hop-burninenkin, kohtuu täyteläinen, hyvin hapokas. Hmm, nimen ja tuon taustalla olevan stoorin pohjalta koko homma kuulosti haasteelta. Lopputuloksena voisi sanoa, että onhan tämä ihan tyyppihyväksytysti hyvää itseään. Siis olutta, Olarilaista.