Länsirannikon maistelut alkakoon… Räjäytetään tää ilta heti kovilla. Vähäinen vaahto. Sitrus, ruohoisuutta, greippiä ja pientä kermsisuuden tuntua löytyy tuoksusta. Alkuun esiin nousee makean tropiikin hedelmäinen maku, joka kuitenkin nopeasti saa lisää greipin hapanta sekä ruohoisuutta mukaan Jälkimakuna on kermainen, hieman katkeron kirpeän hapan, makean sokeriruokoinen ja sanoisin makean ananaksinen. Kesto on kivan pitkä. Positiivista että ei alkomahooli puske läpi… vaikka ei ihan tuore yksilö tämä olekkaan niin väri säilynyt kirkkaana ja minusta maku myös. Hyvää olutta. Kannatti räjäyttää 🍻

Tosi hyvä. Upea dokabiliteetti tipaksi. Raikas, trooppinen, mehuinen ja kuivahko.

Viimeinen The Veili ja nyt tämän jälkeen pikku tauko amerikkalaisista oluista. Tuoksussa sitruunankuorta, dänkkiä, hunajaisuutta, melonisuutta ja freessiä greippiä. Lupaa hyvää. Maussa liian kylmänä juotuna maut ovat vähän piilossa, mutta näinkin saan sitruunankuorta, greippiä, dänkkiä. Lämmettyään greippiä, mandariinia, kunnolla dänkkiä, kunnolla sitruunankuorta ja vähän alkoholin aromia ja lämmittävyyttä. Ei haittaa itteä. Ja kun ollaan pitkällä jälkimaussa, niin tulee itelle melonia. Jämäkkää settiä. Suussa pyöreys ja pieni kuohkeus hapoista. Kunnioitusta herättävä Triple Ipa. Todella hyvä suutuntuma näille volteille ja voltit pysyy itelle aisoissa hyvin. Sitruksisen vahva pläjäys pyöreydellä. 4,3/5.

Todella hyvä olut. Veilin parhaita. Kuivahumaloinnista tulee ajoittain mieleen parhaat henkilökohtaisesti maistetut Trilliumit. Ajoittain viina puskee läpi, ilman sitä olisi desimaaleja parempi ja jo omassa luokassaan.