Jouluruokia on ahmittu sen verran kuin pystyy kerralla syömään. Jälkkäriksi itselleni harvinaisempi tyylilaji, white stout. Makua hallitsee tynnyröinti, eli bourbon ja tammi. Lisäksi maussa mallasta hieman kevyttä mausteisuutta. Alkoholi maistuu aika paljon.

Näyttää sahdilta ja maistuu vähän kuin maustetulta viskiltä. Ei varsinaisesti neljän vuoden kypsyttämisen arvoinen 😄

Mitähän tässä oikein on. Kanelia ainakin. Hämmentävä tyylihän tämä on ja ei kyllä mitenkään tätä toimimaan tulla saamaan, ellei jotain BA Barley Winea täksi kutsuta. White Imperial Stout. Laihahko, mausteinen.....

Vähän vajaa pari vuotias olut maistoon, mielenkiinnolla. Tonkaa, miedohkoa kahvia, suklaata ja vaniljaista bourbonia. Tonka ei onneksi ole liian vahvana, maut ovat tasoittuneet hyvin. Pientä holin hönkää lopussa. Normi-Maskeraadin jälkeen totesin että tynnyröintiä tämä huutaa, huutooni vastattiin 🙂 Tiesin odottaa jotain erikoista tältäkin oluelta. Tavallaan hämmentävä olut, mutta lopulta aivan toimiva paketti.

Vanilla, malty, boozy, bit spicy. It's ok

Noooo melko viinaisa. Vähän liköörikarkkimakua, kermaisa ja vaniljainen. Saman väristä ku jallu.

Olut numero 1600 Pint Pleasissä. White stouttia lasiin, tuoksu on todella wiskinen, raa'an oloinen ja suutuntuma suorastaan laiha. Maku on wiskinen ja vahvan alkoholinen, maku tasoittuu ajan saatossa niin kun nämä vahvat yleensäkin. Sieltä löytyy hieman suklaista makeutta ja bourbonia tuomaan vähän"syvyyttä makupuolelle. Silti jää ikävä kyllä yksitoikkoiseksi ja köyhäksi makuprofiilin puolesta. Onhan tämä hassu olut-tyyli, mutta tuntuu, että ei ehkä osu niin vahvasti omaan makuprofiiliin, silti ihan kiva kokemus.