Erikoisempaa Ipaa, ruismaltaat tuoksuu ja maistuu. Maistelu olut, ei sovi todellakaan kevyesti maustetun ruuan kanssa. Ihan hyvä tarkoitukseen jossa nautitaan yksi olut maistellen, prosentitkin on sellaiset, ettei kovin montaa parene nauttia.

Ruista, mallasta, karamelliä, havua, greippiä ja karvautta, niistä on tämä tupla WCIPA tehty. Lahjaksi saatu olut. Oisko Alkosta ostettu?

Lasissa utuinen, punertavanruskea olut. Hieno, beige vaahto nousee maltilliseksi kukaksi juoman pintaan kaadettaessa. Tuoksu voimakkaan rukiinen ja jopa mämminen. Alta pilkottaa IPAn perinteiset trooppiset hedelmät mutta ruis jää kyllä voimmakkaasti parhaiten esille. Ensitunnelma runsaan rukiinen. Leipää ja mämmiä selkeimpänä edessä. Maussa tulevat seuraavaksi esiin tuttu sitrus, greippi ja trooppiset hedelmät. Maku mukavasti balanssiin suunniteltu eikä yksi voita toista. Kokonaisuutena mukava ruispohjainen olut. Täytynee testata toistekin.

Mukavan tuhti ja pehmeä.

On täyteläinen, vahva, paksu. Ehkä jälkiruokaoluena. Ruoan kanssa liian paksu.

Yksi parhaista oluen nimistä koskaan. Ruisperkele on vähitellen noussut yhdeksi mun suosikeista, eikä missään kategoriassa vaan ihan kaikista oluista. Toisaalta raikkaat humalat, toisaalta rukiinen maltaisuus. Rouhea, eikä hienosteleva, kuten nimen mukaan pitääkin olla, mutta silti löytyy ulottuvuutta.

Tuhti, rukiinen, maukas. Join tosin liian kylmänä.