Vihdoin viimein saa jonkun toisen tekemää kotitekosta olutta maistoon! En tiedä tästä oluesta oikeastaan mitään muuta kuin tyylin ja vahvuuden. Arvioin tämän oluen täysin samoilla kriteereillä kuin kaupallisetkin oluet, eli mitään "kotiolut bonuspisteitä" en jakele Pullotettu:? Lämpötila: +11 C Oluen avautuessa kuului varsin kova sihahdus ja välittömästä vaahtoa rupesi nousemaan kohti vapautta. Tämä saattaa olla pullotettu liian aikaisin. Lasiin olut kaatuu kuitenkin lähes ollenkaan vaahtoa muodostamatta, tummanruskeana ja sameana. Ainoastaan hento vaahtorinkula kiertää lasia. Tämä kestääkin melko pitkään. Sain pullon tänään, joten mahdollista on, että sameuden aiheuttaa pullossa pohjalla ollut hiiva ja muu partikkeli. Kuitenkaan en yhtään hiivaa tai muutakaan muhjua lasissa näe. Enemmän vaahtoa ja puhtaampi ulkonäkö ei haittaisi: 2,25/5 Tuoksussa astuu esiin ensimmäisenä pehmeä vanilja, paahteisuus ja suklaan aromit. Kuivaa kahviakin on seassa. Valitettavasti mukaan on kuitenkin eksynyt myös epäpuhdas, sanoisinko hiivaisen vihannesmainen tuoksu, mikä voisi edelleen viitata liian nopeaan pullotukseen=hiiva ei ole ns. Ehtinyt puhdistaa oman käymisensä jälkiä. Tämä virhetuoksu ei tee kuitenkaan oluesta juomakelvotonta, siitä pitävät maltaan aromit huolen. Tuoksu ei kuitenkaan ole Imperiaalisen intensiivinen, vaan enemmän tästä tulee melkein mieleen perinteisempi ja miedompi (britti) Stout: 2,75/5 Ensimmäinen hörppy paljastaakin sitten runsaasti virheitä: suutuntuma jää hyvin kevyeksi, maitomaisen liukuvaksi. Alkoholi ei kuitenkaan hyökkää päälle. Ei uskoisi, että tässä on 9%... Mallasrunko ei oikeastaan tarjoa mitään paksuutta tähän. Arvelen, että Ph:ta ei varmaan mäskin aikana ole säädelty, jolloin se on tippunut liian alas. Tätä voisi tukea myös tietynlainen pistävyys, joka ei tule katkeroinnista tai tummista maltaista (siis siten kuin sen pitäisi tulla) . Oikeastaan suutuntuma rakentuu hennosti poreilevien hiilihappojen ja kevyesti koputtavan katkeron varaan. Hiilihappotaso tässä on sinällään hyvä, se vain kaipaisi runkoa kaverikseen. Katkero on miedon puoleinen, mutta ainakin tällä keveydellä riittävä: 2,25/5 Maussa tulee aluksi esiin tuoksustakin tuttu vihannesmainen tunkkaisuus, märällä kaurakeksimäisellä vivahteella. Näitä yrittävät parhaansa mukaan peittää pehmeä paahteisuus ja suklaa ja useamman hörpyn jälkeen on maku jo selvästi tasoittunut. Valitettavasti vain joka hörpyn jälkeen tuo tunkkainen vihannes nousee jälleen esiin: 6/15 Kokonaisuus on Imperial Stoutiksi liian kevyt olut, monipuolisuuden puuttuessa. Paahteisuus ja suklaa ovat kuitenkin kivasti esillä ja pelastavat olutta varsin paljon. Tämä on nimittäin juotavaa kaikista virheistään huolimatta, sellainen dokailuolut. Myöskään selvää kontaminoitumiseen tai hapettumiseen viittaavaa merkkiä ei ole. Sen sijaan tyypillisiä kotiolut virheitä -jotka pienellä opiskelulla sekä kärsivällisyydellä on helppo saada pois-löytyy. Tekoprosessia tietämättä arvioisin ainakin, että tämä on pullotettu liian aikaisin. Imperial Stout on kuitenkin yksi vihoviimeisistä tyyleistä, joiden kanssa kiirehtiä. Tästä kielii diasetyyliin kuuluva maitomainen suutuntuma ja yleinen epäpuhdas olemus. Myös Ph:ta kannattaa säädellä, erityisen tärkeää se on juuri tummien oluiden kanssa. Tästä kielii olematon runko ja tietynlainen pistävyys suutuntumassa, joka osittain myös makuunkin tulee. Vihannesmainen maku ja tuoksu voisi olla peräisin DMS:stä. Kenties tätä on keitetty kansi päällä? Tämä voi toki olla merkki myös kontaminaatiosta. Eniveis, pieniä ja helposti karsittavia virheitä, jotka kasaantuessaan saavat oluesta juuri tallaisen härön ja epäpuhtaan. Toivottavasti Fokin pojat lukee tämän. Jatkakaa panemista herrat! 10/20 =23,25/50

Uusintamaistoon tämä muutaman kuukauden pullossa muhinut tuotos. (On niitä tässä välilläkin maisteltu) Tuoksussa kahvia, suklaata, kaakaota ja vaniljaa. Jotain makeaa lisänä. Suutuntuma kehittynyt parempaan päin, kypsemmän oloinen. Pyöreän suunmyötäistä ja keskitäyteläistä lempeillä hapoilla. Maku myös pyöristynyt, vaniljaa, suklaata, tummaa kahvia, keskivoimakasta paahdetta ja kaakaota. Myös humalointi maistuu nyt paremmalta. On tämä valmiimpi nyt. Aika perus stoutin makuinen, eli sitä mihin pyrittiinkin. Korjataan pisteitä vähän ylöspäin. Vähän makeutta kaipaisin lisää. Pientä vihannesta loppumaussa.

Paahteinen tuoksu. Todella makean paahteinen maku. Kahvia, paahtoleipaa ja suklaata. Hieman epäpuhdas maku. Hennon paahteinen jälkimaku. Ihan jees.

Meidän ensimmäinen imperial stoutti, nimi kuvastaa hyvin olutta eli käytännössä silmät kiinni ja sinnepäin. Mustaa olutta, ohut vaahto käväisee pinnalla, jää ohuena rinkulana reunoille. Tuoksussa runsaasti makeaa suklaata, paahtomallasta ja kevyesti kahvia. Maku hieman laimea versio tuoksusta, kivasti pähkinää mukana. Pieni virhemaku vihanneksen muodossa. Liian kevyeksihän tämä jäi, pienet hiilihapot. Alkoholi sentään piilossa. Noh, meidän resursseihin nähden olisi tästä voinut tulla huonompikin.

Kahvinen maku, ei kuitenkaan niin voimakas kuin tyypillisesti tämän vahvuisista oluista voidaan olettaa. Jos en tietäisi, olettaisin tummemman puoleiseksi lageriksi, johon on lisätty kahvimaista paahteisuutta. Mahdollisesti johtuu siitä, että pullotuksesta on kulunut tässä kohtaa vasta noin viikon verran.

Viikon pullossa kypsynyt, meidän esikois-stout HutiKuti ensimaistoon. Lasiin kaatuu mustaa olutta pienellä heti haihtuvalla beigellä vaahdolla. Tuoksussa runsaasti suklaata, ronskia paahdetta, vaaleaa kahvia. Runsaan raamikkaat aromit, vaatii vielä kypsyttelyä pehmetäkseen ja ”hienostuakseen”. Suutuntuma keskitäyteläinen hillityillä hapoilla. Maussa suklaata, lakritsia, paahtomallasta, kahvisuutta ja muuta mukavaa. Jälkimaku jää suuhun pitkäksi aikaa. Virhemakuna ehkä vähän vihannesta, ei häiritsevästi onneksi. Lämmetessään juomaan tulee liköörisiä aromeita. Alkoholi alkaa maistumaan läpi. Voimakkaita makuja, mutta ei liian päällekäyvästi. Pitää tämän vielä kypsyä. Varmastikkin arvio paranee kun kuukauden tai kahden päästä maistelee uudelleen.