Arvioin tämän Septem Saturday’s Porterin, jahka pullo on lämmennyt tarjoilulämpötilaan 12-14 °C. Nyt naukattu ensipurema on varmaan väärä… No, niin. Nyt, oikeassa tarjoilulämpötilassa nautitut kulautukset osoittivat alkuperäisen arvion oikeaksi. Maku on totta vieköön aivan eri. Ensimmäinen tunne on pehmeys. Sitten tulee eri makujen sekamelska, mutta ei huonossa mielessä. Ehkä poltetun, tai paahdetun ruisleivän makuinen tunne kielen alle. Jälkimaku poistuu nopeasti, jättäen ainakin tämän maistajan hämilleen. Kun olutta purskuttelee, kielen päähän takertuu kirpeys. Mielenkiintoinen olut! Taidan käydä ostamassa toisenkin. Alkupisteet (2) nousevat.

На пляже всё вкуснее

Lauantaiporteria sunnuntaina, jälkiruoan kaveriksi. Tämä oli jo hyvää paikallista, prosentit huomioiden. Kahvia ja suklaata luvatusti, mukava paahde.

Kuohkea 1 sormen paksuinen vaahto tumman ruskeassa läpinäkymättömässä, virkistävässä ja suun pintoja peittävässä oluessa. Sopiva paahto, tumman suklaan ja humalan maku seosta. Kevyt mutta ihan maistuva Lauantai Portteri. Paahteinen ja suklainen.

Paikallisen mikropanimon "lauantaiolut", eli perinteinen brittityylin porter. Varsin onnistunut sellainen. Tuoksu on melko mieto, hyvin paahtunut. Lakritsin aromia ja kaakaonibsejä. Maku on erittäin kuiva, kevyehkö ja maltainen. Jälkimaku alkaa tiukalla humalalla, mutta esiin tulee myös tummaa suklaata ja häivähdys vaniljaa. On tämä lähes parasta mitä täältä Kreetan turistinurkilta löytyy.