Tölkitetty 28.8.2018 siis reilu 6 viikkoa sitten. Kauniin oranssi/keltainen samea juoma. Tuoksu on melko pehmeä, aavistuksen hedelmäinen ( persikka, papaya, aprikoosi), vienon kirpsakan sitruksinen ja vaalean vehnäleipäinen. Suutuntuma on mehukas, liukas, keskitäyteläinen ja keskiverto hiilihappoinen. Maussa in paljon trooppista hedelmäisyyttä ( persikka, mango, aprikoosi, vesimeloni), mutta enemmän sitruksisuutta, greippiä ja jopa ruohoa. Jälkimaku taittaa katkeraan ja kuivaan greippiin ja ruohoon. Kaiken kaikkiaan maukas DDH DIPA, jossa hedelmäisyys ei ole kovin makeaa vaan enemmän kirpsakkaan suuntaan menevä. On The Veililtä parempiakin tullut, mutta tämä kollaboraatio Ocelotin kanssa on kuitenkin onnistunut.

Erinomainen vahvempi IPA. Kyllä nämä The Veilin ipat kovia on. Harmittaa ettei ole ferrareita sun muita päässyt maistamaan.

Perjantain kunniaksi korkataan jälleen Veiliä. Tällä kertaa lasiin Galaxylla ja Motuekalla humaloitua IIPA:a. Väriltään haalean keltaista ja tietenkin täysin sameaa. Tuoksusta välittyy päällimmäisenä aprikoosia ja persikkaa sekä todella reippaalla kädellä greippiä. Ruohoisuutta myös reilusti taustalla. Lisäksi humalapellettiä ja hieman mallasta. Suht reilu hapotus yhdistettynä kohtalaisen suureen humalan poltteeseen ei nyt ihan miellytä. Maussa todella reilusti tuoretta greippiä sekä makeana että katkerana. Löytyy myös makeaa trooppista hedelmää kuten aprikoosia, persikkaa ja ananasta. Lopussa ruohoa ja humalaa. Galaxy ei ole minulle niin mieleinen humala ja siitä syystä jää huippu pisteistä. Kaikki galaxylla reilummin humaloidut ipat ovat pistävän humalaisia ja jotenkin raa'an oloisia suussa. Kuten esim Cool Headit.

Tölkitetty 28/8/2018, juotu 30.9.2018 Lähes vaahdoton. Oranssinkeltainen samea olut. Ehkä aavistuksen kylmää koska tuoksusta ei erotu juuri mitään, ehkä aavistus alkoholia ja hiukan greippiä ja jotain hedelmää. Suutuntuma on kevyt, hitusen hiilihappoja, ei juurikaan. Maussa on perusmeiningin mehuisuutta, mutta niukasti. Aika köykäinen maku. Jotain samaa kuin aiemmassa juodussa Veilissä, sellainen ikävä sivumaku ja tuoksu mikä oli voimakkaasti läsnä Stigbergetsin Amazing hazessa. Pitänee selvittää mikä se on tarkalleen koska se pilaa nämä oluet minulta. Tuoretta on ja tavallista parempaa, mutta ei mitään ihmeellistä. Tähän mennessä ei ole mitään maata mullistavaa olleet nämä Veilit.