OLUT: Devil Went Down To Georgia PANIMO: The Lost Abbey OLUTTYYPPI: American Strong Ale (Bourbon BA) MAA: Yhdysvallat VAHVUUS: 12,5% VÄRI (EBC): Kastanjanruskea (77.0) KATKEROT (EBU/IBU): - TUOKSU: Syvän tumma. Rusinaa, lakritsijuurta, suklaata, bourbonia, fariinisokeria. VAAHTO: Periaatteessa olemaon. GREY'S VIEW Kyllä sen Lost Abbeyksi ensi alkuun tunnistaa. Ja sitten neste vapautuu suussa ja maut imeytyvät suuhun ja sieluun... Ensi alkuun suuhun kaatuu selkeästi bourbon tynnyröityä, ohramaltaista, kuivasuklaista, hieman kakkuista, nokista ja aavistuksen savuista olutta. Musta tee tallustelee tuossa mukana, mutta hienoisesti vain. Suutuntu on notkean lietteinen... 🌪 jostain syystä löydän itseni yhtäkkiä takomassa hevosenkenkiä keskiajan englannissa! Kädet täynnä nokea ja kuuman nuotiotulen loimottaessa kuumuuttaan lisää jo valmiiksi äärikuumaan paikkaan. Ja tietenkin... pajan ulkona sataa vettä ja on sumuista. Sinne tämä olut on luotu, janojuomaksi raa-an työn raatajille. Ja miksipä ei myös minulle/meille, kyllä pihkuna sentään kelpaa! Jälkituntu on näkkileipäinen, kuiva yrttinen; mustan teen noustessa. Persikka on imeytynyt täysin tämän teoksen uumeniin, itseäni tuo ei haittaa. MUUTA MAINITTAVAA: On kyllä tämäkin Lost Abbey aivan erityislaatuinen! Ronskin reilu ja selkeä kuitenkin. Maut ovat monipuoliset, runsaat ja ehdottomasti kaiken ajan arvoiset. Tuo Lost Abbeyn hiiva on kyllä erittäin tunnistettava ja itselle se toimii erinomaisen hyvin. Luo runkoa ja rytmiä tynnyrikypsytettyihin oluisiin kyllä aivan taivaallisesti.

Infriar förväntningarna, mycket bra!