At the brewery

Saatu olut. Ruokajuomana alas. Tämän panimon etiketit ovat edelleen aivan kamalia. Eihän nyt oikeasti kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen käytä missään tuollaista fonttia, eihän? Väri on hailakan ruskea ja tuoksu kesy, brittien pale alen tuoksuinen. (Ei todellakaan irti paljoa saa.) Maku on kevyt ja mauton, mutta toisaalta, kitkeryyttä ei ole myöskään, mikä on aina näissä kiva asia. No joo. Aika mitätön olut. Pöh.

Mukava maukas pale ale saunomisen lomassa. Tuoksut jäi nyt tuoksuttelematta kun meni suoraan tölkistä.

Nice color but the taste lacks depth and character. A bit plain and doesn't leave an impression. Label again works. Nothing to complain but nothing to get excited about.

Uutta Treaty Cityä maistoon. Tölkin design särähtää silmiin hieman aikaisempaa vähemmän. Ehkä vihreä väritys on kokonaisuutena vähemmän räikeä kuin aikaimmat tuotteet. Lasiin kaatuu kuparinvärinen olut niukalla vaahdolla. Tuoksussa saaristolaisleipää, hunajaa ja pientä ruohoisuutta. Aika tasapaksu tuoksu. Makupuolella mennään alkuun vahvasti makealla maltaisuudella ja karamellisuudella jota lievä humalainen hedelmäisyys komppaa. Loppuveto taittuu kuitenkin vetiseksi yllättävän nopeasti joka laskee kokonaisvaikutelmaa suuresti. Ihan hyvä olut mutta tuo lopun vetisyys jäi häiritsemään.