OLUT: Special Combo #3 PANIMO: The Veil OLUTTYYPPI: DIPA MAA: Yhdysvallat VAHVUUS: 9,0% VÄRI (EBC): Appelsiininkeltainen (-) KATKEROT (EBU/IBU): - TUOKSU: Runsas, vahvan hedelmäinen. VAAHTO: Olematon. GREY'S VIEW Aijjai, nyt on pehmeää. Olut kaatuu suuhun runsaan hedelmäisenä, pienen hedelmäsoseisuuden, laktoosin ja runsaan humaloituna. Runko on runsaana tässä. Odotetun ja toivotunlaista. Yllättävän kirpeä ja hiilihappoinen kuitenkin. Pienenkin pyörittelyn tuottama vaahto on hieman turhankin runsasta. Matkan jatkuessa tämä alkaa vaikuttaa puuduttavalta. Hedelmiä, hentoa sokerisuutta, sosemaisuutta. Jatkuen alusta, loppumakuun asti. Hentoa kuivattavuutta saapuu aivan päätteeksi. MUUTA MAINITTAVAA: Hienoinen pettymys. Runsaan hedelmäsoseinen ja kuitenkin aivan turhan yksipuolinen.

Todella hedelmäinen ja pehmeä imp ipa, tykkään paljon!

Laitetaas sitten lasiin muutama viikko sitten Mikkelleriltä kotiutettua The Veiliä. Special Combo #1 oli loistava, mutta tämä #3 ei ole kauheasti aiheuttanut hurraa huutoja harrastajien keskuudessa. Tämä yksilö on tölkitetty jo 24/04/2018, ja tänään nautittaessa sillä on siis ikää jo melkein 12 viikkoa. Se tuppaa olemaan aivan liikaa tämän tyylin oluille. Lasiin kuitenkin kaatuu kauniin syvän keltaista ja täysin sameaa olutta. Vaahtoa ei juurikaan muodostu. Tuoksussa on voimakkaasti esille persikka, sitruuna ja kypsä greippi. Vähän sellainen ylikypsä hedelmäisyys paistaa läpi. Maku on reilun ylikypsän persikkainen, ananaksinen ja greippinen. Iän huomaa maussa heti, ja kun siihen yhdistetään vielä kylmänäkin voimakkaasti päälle puskeva alko, niin ollaan melko kaukana siitä tuoreesta #1-versiosta. Suutuntuma on mehuisa ja happoja ei käytännössä ole Olisi ollut mielenkiintoista maistaa tämä tuoreena ja verrata maistamaani ykkösversioon. Tässä kunnossa en voi antaa oluelle kuin 3,2 tähteä.

30 kilsan tsygäilyn päälle Veilin ysivolttista dipaa. Vähä ristiriitaisin odotuksin, kun Special Combo #1 oli varsin toimiva, mutta tämä ei ole kummoisia arvioita saanut. Kullankeltainen, puolisamea ja hieman oranssiin taittava olut. Tuoksussa makeaa appelsiinia, hintsusti kiwiä ja papaijaa sekä kirpsakkaa limeä. Vähän ehkä kypsän puolelle menee kaikkien hedelmien kanssa, mutta tämä onkin tölkitetty jo 24.huhtikuuta. Maku on kirpeähkön ja kypsän hedelmäinen. Sitruksista appelsiinisuutta, vähän ylikypsää ananasta sekä kypsää persikkaisuutta. Olisiko hieman vanhaa tämä, sillä makumaailma jonkinverran epäpuhdas ja pellettihumalaisuus sekä viina puskee jonkinverran lävitse tehden katkeroista ja jälkimausta vähän epämukavan. Ei parasta Veiliä edusta kyllä, sillä aiemmat ovat tainneet kaikki olla yli nelosen oluita. Tämä ehkä siinä 3,6-3,7 tietämillä. Ei hintansa arvoinen, kun parempiakin dipoja on tarjolla. En ostaisi uudelleen melko kovaan hintaansa.

Lähes 10 viikkoa tölkityksestä. Sameahko ja hieman läpikuultava oranssihtavan keltainen dipa kevyellä valkealla vaahdolla. Tuoksu on runsaan kirpeähkön happaman tuoreen greippimehuinen ja sitruunamehuinen, ruohoinen, kevyen alkoholinen, happamahkon ja makeahkon appelsiinimehuinen, makean trooppisen hedelmäinen (persikkaa, aprikoosia, ananasta ja mangoa), yrttinen ja kepeän vaalean keksinen sekä vaaleahkon maltainen. Maku on runsaan happaman sitrusgreippisen kuivaavan mehuinen, kepeän alkoholinen, yrttinen ja ruohoinen, runsaan makean pehmeän trooppisen hedelmäinen (happamahkoa appelsiinimehua, persikkaa, aprikoosia, ananasta, mangoa), kevyen marmeladinen, kevyen havuinen ja reilun pehmeän maukkaan leipäisen maltainen. Katkeroa on vähän. Jälkimaku on kepeän happamahkon ja makeahkon sekahedelmämehuinen. Suutuntuma on kepeän hiilihappoinen keskinkertaisella mehuisalla rungolla. Mehuinen dipa, jossa alkoholia tulee maussa ikävästi mukaan ja paras raikkaus on iän myötä mennyt. Runko jättää Veilin tasoisen panimon osalta toivomisen varaa, jääden nyt yllättävän kevyeksi 9%:ksi. Tästä löytyy hyviä asioita kuten hedelmäisyys ja mukava maltaisuus, mutta negatiiviset asiat kuten alkoholisuus ja suht kevyt runko sekä makujen hienoinen ankeus rokottaa pisteitä, varsinkin kun kyseessä The Veil. Ikä pitää toisaalta huomioida. Tämä dipa menee Veilin kohdalla jonkinlaiseksi failiksi. 3,4.

Todella intensiivisen hedelmäinen tuoksu, jossa reilusti persikkaa/aprikoosia, mandariinia, mangoa, ananasta ja hiukan mäntyistä havua! Imelä ja tahmean hedelmäinen maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä, kohtuullisella bitterillä ja kuivalla, sekä hiukan alkoholisella jälkimaulla höystettynä! Varsin maukas tämäkin Veili, mutta ei aivan sieltä kirkkaimmasta päästä!

Lasiin kaatuu sameaa kelta-oranssia olutta, todella ohuella vaahdolla. On kyllä mehukkaan näköistä! Tuoksu on todella voimakkaan hedelmäinen! Mandariinimehua, persikkaa, aprikoosia, tuoretta luumua, cantaloupe -melonia. Taustalla reilusti sitrusta, havuisuutta sekä hieman kukkaisuutta. Parin metrin päässä istuva avovaimokin tokaisi, että onpa hyvän tuoksuista 😄 eli tuoksu on voimakas! Suutuntuma on ällistyttävän paksu, tahmainen ja kermainen. Hiilihapotus on melkon vahva ja pistelevä, mutta se leikkaa hyvin tuhtia ja makeaa olutta. Maku on ylikypsän ja makean trooppisen hedelmäinen; aprikoosia, persikkaa, melonia, litsiä ja luumua. Hedelmäisyyden lisäksi löytyy makeaa, pullamaista maltaisuutta, havuja, ruohoa ja reippaasti greippiä. Alkoholia lämmittää mukavasti ja itseasiassa vähän maistuukin, mutta ei missään nimessä häiritsevästi!